KE­SÄ­LAH­TI

Riit­ta Ha­ku­li­nen

Ke­sä­lah­den Pien­vaa­ras­sa asu­van Han­nu Les­ki­sen, 64, hiih­to­kau­si jat­kui tänä tal­ve­na huh­ti­kuun vii­mei­sel­le vii­kol­le saak­ka.

Suk­sia ei jou­ta­nut lait­taa ke­sä­te­loil­le, sil­lä tal­vel­la is­ke­nyt en­nä­tys­näl­kä ajoi mies­tä ta­voit­te­le­maan uut­ta hur­jaa hiih­to­en­nä­tys­tä.

Kym­me­ni­sen vuot­ta 4500 ki­lo­met­riä saa­vut­ta­nut mies is­ki va­pun al­la omak­si en­nä­tyk­sek­seen 7060 ki­lo­met­riä. Noin sa­taa ki­lo­met­riä lu­kuun ot­ta­mat­ta en­nä­tys on hiih­det­ty pe­rin­tei­sel­lä tyy­lil­lä.

– Mar­ras­kuus­ta maa­lis­kuun lop­puun hiih­te­lin Ke­sä­lah­den taa­ja­man tun­tu­mas­sa ol­lut­ta kym­me­nen ki­lo­met­rin lenk­kiä, Les­ki­nen ker­too.

– Huh­ti­kuus­sa siir­ryin hiih­tä­mään jär­ven jääl­lä ja ko­ti­ni lä­hel­lä ole­vaa met­sä­au­to­tien poh­jaa, jos­sa vie­lä riit­ti lun­ta.

Hiih­to­päi­viä Les­ki­sel­le ker­tyi tal­ven ai­ka­na 105, jo­ten kes­ki­mää­räi­sek­si päi­vä­mat­kak­si ker­tyi 67 ki­lo­met­riä. Aa­mu­len­kin jäl­keen Les­ki­nen läh­ti usein vie­lä il­ta­päi­vä­hiih­dol­le, jos seu­ran­nas­sa ol­lut le­po­sy­ke an­toi sil­le myö­ten.

– Ko­vim­pa­na päi­vä­nä hiih­din yh­teen­sä 150 ki­lo­met­riä. 90 ki­lo­met­rin aa­mu­len­kin jäl­keen ihan ih­met­te­lin, kun ei ol­lut yh­tään voi­pu­nut olo, ker­too kaik­ki hiih­to­len­kit il­man nes­te­tank­kaus­ta te­ke­vä Les­ki­nen.

MIKÄ SAA MIE­HEN sit­ten ve­nyt­tä­mään hiih­to­kaut­ta ja ta­voit­te­le­maan näin hur­jia en­nä­tyk­siä?

– Mi­nul­le hiih­tä­mi­nen on ai­noa mah­dol­li­nen lii­kun­ta­muo­to, jo­hon ky­ke­nen. Pi­dem­män mat­kan kä­ve­le­mi­nen tai pyö­räi­ly on mi­nul­le tu­kie­lin­vai­vo­jen ta­kia mah­do­ton­ta, Les­ki­nen ker­too.

– Hiih­tä­mäl­lä pi­dän pai­noa ku­ris­sa. Ke­sän ai­ka­na sitä ker­tyy kym­me­ni­sen ki­loa, kun en pää­se liik­ku­maan. Tänä tal­ve­na vii­sa­ri hei­lah­ti 17 ki­loa alem­mas.

Rei­lu kym­me­nen vuot­ta sit­ten lää­kä­ri to­kai­si Les­ki­sel­le, et­tä jos tämä ei jat­ka ak­tii­vis­ta yleis­kun­nos­ta ja li­hak­sis­tos­ta huo­leh­ti­mis­ta, edes­sä voi ol­la jou­tu­mi­nen pyö­rä­tuo­liin.

Vuon­na 2002 teh­dyn sel­kä­leik­kauk­sen jäl­keen lää­kä­rin heit­tä­mä haas­te on aja­nut Les­kis­tä huo­leh­ti­maan kun­nos­taan. Kroo­ni­sis­ta tu­kie­lin­vai­vois­ta lap­suu­des­taan as­ti kär­si­nyt mies pää­si en­nen leik­kaus­ta ja ajoit­tain sen jäl­keen­kin kul­ke­maan vain muu­ta­mia as­ke­lia jak­ka­raan tu­keu­tu­en.

HAN­NU LES­KI­NEN sai­ras­taa har­vi­nais­ta Legg-Cal­ve-Pert­he­sin tau­tia, jon­ka oi­reet hä­nel­lä al­koi­vat jo vii­si­vuo­ti­aa­na. Sai­raus il­me­nee rei­si­luun pääs­sä ole­van rus­to­ku­dok­sen hä­vi­ä­mi­se­nä.

– Vii­si­vuo­ti­aa­na al­koi ki­vut ja ja­lat to­det­tiin eri­mit­tai­sik­si. Pi­din kah­den vuo­den ajan täl­lais­ta me­tal­lis­ta jal­ka­tu­kea, jon­ka lonk­ka­mal­ja hier­si usein ki­pe­äs­ti ni­vu­siin, Les­ki­nen esit­te­lee nah­kai­sil­la kiin­ni­tys­rem­meil­lä va­rus­tet­tua jal­ka­tu­kea.

– Tä­män tuen kans­sa lii­kuin ah­ke­ras­ti. Pe­la­sin len­to­pal­loa ja kä­ve­lin use­am­man ki­lo­met­rin mat­kaa ko­toa Ha­ne­lin­lam­mel­le kär­ry­tie­tä pit­kin.

Lap­suu­des­sa ja nuo­ruu­des­sa tu­kie­lin­vai­vat ei­vät vai­van­neet Les­kis­tä vie­lä rat­kai­se­van pal­jon ja kou­lus­sa al­ka­nut hiih­toin­nos­tus vei mie­hen Ke­sä­lah­den Ur­hei­li­joi­den jou­kois­sa SM-sar­jan hiih­toi­hin saak­ka.

Vuon­na 1993 vii­mek­si va­ki­tui­seen työ­hön ky­en­nyt Han­nu Les­ki­nen sai sa­no­man­sa mu­kaan yh­dek­säl­tä lää­kä­ril­tä ar­vi­on työ­ky­vyt­tö­myy­des­tään, mut­ta lo­pul­lis­ta pää­tös­tä työ­ky­vyt­tö­myy­se­läk­kees­tä hän jou­tui odot­ta­maan kym­me­ni­sen vuot­ta.

– Joku on voi­nut ih­me­tel­lä, mi­ten ra­si­tan it­se­ä­ni hiih­tä­mi­sel­lä niin pal­jon. Olen kyl­lä miet­ti­nyt, et­tä oli­sin­ko enää jal­keil­la tai elos­sa en­sin­kään, jos en oli­si vah­vis­ta­nut li­hak­sis­toa hiih­tä­mäl­lä, Les­ki­nen tuu­maa.