Hurjan kilometrimäärän tänä talvena hiihtänyt Hannu Leskinen on säilyttänyt lapsuudessa pitämänsä metallisen jalkatuen.
KESÄLAHTI
Riitta Hakulinen
Kesälahden Pienvaarassa asuvan Hannu Leskisen, 64, hiihtokausi jatkui tänä talvena huhtikuun viimeiselle viikolle saakka.
Suksia ei joutanut laittaa kesäteloille, sillä talvella iskenyt ennätysnälkä ajoi miestä tavoittelemaan uutta hurjaa hiihtoennätystä.
Kymmenisen vuotta 4500 kilometriä saavuttanut mies iski vapun alla omaksi ennätyksekseen 7060 kilometriä. Noin sataa kilometriä lukuun ottamatta ennätys on hiihdetty perinteisellä tyylillä.
– Marraskuusta maaliskuun loppuun hiihtelin Kesälahden taajaman tuntumassa ollutta kymmenen kilometrin lenkkiä, Leskinen kertoo.
– Huhtikuussa siirryin hiihtämään järven jäällä ja kotini lähellä olevaa metsäautotien pohjaa, jossa vielä riitti lunta.
Hiihtopäiviä Leskiselle kertyi talven aikana 105, joten keskimääräiseksi päivämatkaksi kertyi 67 kilometriä. Aamulenkin jälkeen Leskinen lähti usein vielä iltapäivähiihdolle, jos seurannassa ollut leposyke antoi sille myöten.
– Kovimpana päivänä hiihdin yhteensä 150 kilometriä. 90 kilometrin aamulenkin jälkeen ihan ihmettelin, kun ei ollut yhtään voipunut olo, kertoo kaikki hiihtolenkit ilman nestetankkausta tekevä Leskinen.
MIKÄ SAA MIEHEN sitten venyttämään hiihtokautta ja tavoittelemaan näin hurjia ennätyksiä?
– Minulle hiihtäminen on ainoa mahdollinen liikuntamuoto, johon kykenen. Pidemmän matkan käveleminen tai pyöräily on minulle tukielinvaivojen takia mahdotonta, Leskinen kertoo.
– Hiihtämällä pidän painoa kurissa. Kesän aikana sitä kertyy kymmenisen kiloa, kun en pääse liikkumaan. Tänä talvena viisari heilahti 17 kiloa alemmas.
Reilu kymmenen vuotta sitten lääkäri tokaisi Leskiselle, että jos tämä ei jatka aktiivista yleiskunnosta ja lihaksistosta huolehtimista, edessä voi olla joutuminen pyörätuoliin.
Vuonna 2002 tehdyn selkäleikkauksen jälkeen lääkärin heittämä haaste on ajanut Leskistä huolehtimaan kunnostaan. Kroonisista tukielinvaivoista lapsuudestaan asti kärsinyt mies pääsi ennen leikkausta ja ajoittain sen jälkeenkin kulkemaan vain muutamia askelia jakkaraan tukeutuen.
HANNU LESKINEN sairastaa harvinaista Legg-Calve-Perthesin tautia, jonka oireet hänellä alkoivat jo viisivuotiaana. Sairaus ilmenee reisiluun päässä olevan rustokudoksen häviämisenä.
– Viisivuotiaana alkoi kivut ja jalat todettiin erimittaisiksi. Pidin kahden vuoden ajan tällaista metallista jalkatukea, jonka lonkkamalja hiersi usein kipeästi nivusiin, Leskinen esittelee nahkaisilla kiinnitysremmeillä varustettua jalkatukea.
– Tämän tuen kanssa liikuin ahkerasti. Pelasin lentopalloa ja kävelin useamman kilometrin matkaa kotoa Hanelinlammelle kärrytietä pitkin.
Lapsuudessa ja nuoruudessa tukielinvaivat eivät vaivanneet Leskistä vielä ratkaisevan paljon ja koulussa alkanut hiihtoinnostus vei miehen Kesälahden Urheilijoiden joukoissa SM-sarjan hiihtoihin saakka.
Vuonna 1993 viimeksi vakituiseen työhön kyennyt Hannu Leskinen sai sanomansa mukaan yhdeksältä lääkäriltä arvion työkyvyttömyydestään, mutta lopullista päätöstä työkyvyttömyyseläkkeestä hän joutui odottamaan kymmenisen vuotta.
– Joku on voinut ihmetellä, miten rasitan itseäni hiihtämisellä niin paljon. Olen kyllä miettinyt, että olisinko enää jalkeilla tai elossa ensinkään, jos en olisi vahvistanut lihaksistoa hiihtämällä, Leskinen tuumaa.