Kiteenjärvi kuvattuna Päätyenlahden suunnasta.
Järven kunnostussuunnitelmaa esitellyt Ely-keskuksessa harjoittelijana toimiva Katja Niemeläinen tekee opinnäytetyötään aiheesta Kiteenjärven nykytila ja vuorovaikutteinen kunnostussuunnittelu. Työ on valmis syyskuussa.
Järven ongelmakohdista Niemeläinen toi esille rehevöitymisen ja suuren valuma-alueen. Järveä kuormittaa jätevedenpuhdistamo ja turvetuotanto sekä hajakuormittajana maa- ja metsätalous, hulevedet ja haja-asutus.
– Järveä vaivaa hapettomuus ilman hapetusta. Ilmastin on ollut käytössä vuodesta 1985 saakka. Myös Päätyenlahden umpeenkasvu lisää kuormitusta. Järven eri kohteita on niitetty vuosien 1993-1997 välillä.
Hapetus tarpeen
Niemeläisen mukaan syvänteen hapettaminen on tarpeen estämään sisäistä kuormitusta. Hoitokalastuksessa särkikalojen vähentäminen vähentää pohjan pöyhintää ja sisäistä kuormitusta. Niitolla edistetään veden virtausta samalla kun se hillitsee umpeenkasvua.
Riitta Niinioja piti tärkeänä, että Kiteenjärven lisäksi hoitotoimiin on otettava mukaan Hyypiä ja myös alapuolella olevat vesistöt, koska kuormitusta tulee Kiteenjärvestä.
Niittäminen kannattaa
Ahti Ilvonen kertoi niittäneensä kymmenen vuotta omaa aluettaan hyvin tuloksin ja toivoi, että muutkin tekisivät samoin. Nykyisin niitetyllä alalla kasvaa vain ulpukoita ja lumpeita. Puhdasta vettä on auennut 50 metrin matkalta.
Päätyenlahtea ei voida niittää, koska se on Natura-aluetta. Lisäksi harvinainen hentonäkinruoho on tullut myös esteeksi niitoille.
Kari Pennanen kyseli kärjistetysti, kumpaa halutaan, kasvialuetta vai virkistyskäyttöön soveltuvaa järveä. Molemmille ei ole tilaa.
– Niitoista on ollut selvää hyötyä. Järvi on rehevöitynyt. Eräissä paikoissa oli aikanaan rannoilla valkohiekkaa, nyt niistä on jäljellä vain muistot, totesi Kiteen-Tohmajoen kalastusalueen puheenjohtaja Ari Iittiläinen.
Tiina Käki Ely-keskuksen ympäristöteknologian osastolta selvitti, että omaa rantaa saa niittää, kun ilmoittaa siitä kunnalle. Suojelu ja virkistyskäyttö eivät sulje pois toisiaan. Asioita voi tehdä järkevästi. Niitot otetaan mukaan järven suunnitelmaan.
– Alueet eivät pysy hoitamatta kunnossa. Myös suojelualueille on annettu monissa maakunnan kohteissa niittolupa.
Hoitokalastus hiipuu
Ns. roskakalan pyytäminen on yksi tärkeimmistä järven hoitotoimista.
Ari Iittiläinen kertoi hoitokalastuksen alkaneen vuonna 2000. Nykyään sitä on jatkettu enää pienimuotoisesti. Vuosituhannen alun suurin hoitokalastusapaja oli 15 000 kiloa. Näistä suurin osa oli lahnoja ja salakoita. Viimeksi hoitonuottaa on vedetty toissa talvena. Se tuotti eniten lahnoja, pasureita ja särkiä.
– Salakoita on edelleen paljon. Yllättäen muikkukanta on elpynyt. Lahnakantaa ei saada vähenemään muuten kuin kalastamalla. Hoitokalastus ei anna oikeaa kuvaa petokalakannoista. Hoitokalastusta on tehty lisäksi katiskoilla ja viimeksi rysillä. Rysäkalastuksen tuloksia saadaan ensi viikolla.
Pusikot pois
Monissa yleisön puheenvuoroissa oltiin huolestuneita Kiteenjärven rantojen pusikoitumisesta; kunnollista järvinäkymää ei ole muualta kuin Kytänniemen sillalta.
Iittiläinen kommentoi, että pajukoiden perkaus ei taida olla suositeltavaa, koska pajukoita pidetään lintujen suojapaikkoina. Jos hänellä olisi valta, järvi näkyisi.
Jaakko Turunen kertoi nähneensä vuosikymmeniä rannalla asuneena Kiteenjärven muutokset. Pelkkä tilanteen seuranta ei riitä.
– Kytänniemen sillalta Postinrantaan kohti on valkoselkätikan virkistysalue. Sinne pitää saada kyltti, joka kertoo ulkopuolisille, mistä on kysymys.
Seppo Törösen mielestä pelkkä niittäminen ei kunnostustoimena riitä, vaan on ruopattava.
– Ei humus muuten lähde pois. Koko järvi on syytä hoitaa. Vasta sitten siitä tulee meille ja tuleville sukupolville arvokas helmi.
Esimerkki on jo
Yleisötilaisuudessa selvitettiin, että paikallinen aktiivisuus on lähtökohtana, kun tehdään suurimittaisia suunnitelmia. Tuovi Vaarannan toiminta Onkamojärven puolesta sai monelta varauksetonta arvostusta ja ihailua.
Ari Iittiläinen pitää tärkeänä, että kaupunki lähtee mukaan suunnitteluun. Niitot ja ruoppaukset ovat suuria urakoita. Vetäjiä ja puuhahenkilöitä tarvitaan tännekin.
– Kalastusalue ja osakaskunnat voisivat ainakin olla mukana. Toimivan väen lisäksi tarvitaan isoa verkostoa.
Tiina Käki valoi toivoa hoitohankkeen rahoituksesta. Hän vakuutti, että hänellä on asenne ja kova pää. Läpi on mennyt monia tärkeitä hankkeita. Valtiolta ja EU:lta tuleva tuki edellyttää paikallista aktiivisuutta.
Veijo Mustonen