Järjestötyö tarjoaa joskus mahdollisuuden mielenkiintoisiin kokeiluihin itsensä kehittämisessä. Viime syksynä tällainen tilaisuus tajoutui kohdalleni, kun SPR:n piiristä kyseltiin halukkuutta osallistua coachaukseen järjestön saamien yhteistyökuvioiden kautta.
Sana coaching esiintyy usein erityisesti bisnesmaailman puheissa ja sieltä se on jollakin tavalla tullut itsellenikin tutuksi. Kunnollista suomenkielistä vastinetta coachingilla ei oikein ole. Ennen kuin itse lähdin tarjottuun kokeiluun, halusin hieman syvällisemmin tietää, mistä on kyse?
Onneksi tietoa löytyy nykyisin helposti. Internetin ihmeellisestä maailmasta selvisi, että coaching eroaa merkittäväsi konsultoinnista, mentoroinnista, valmennuksesta tai työnohjauksesta, joissa kaikissa työtavoissa edetään pitkälti ohjaajalähtöisesti. Sitä vastoin coach ei niinkään opeta coachattavalle, mitä hänen pitäisi tehdä, vaan tukee ja haastaa coachattavaa itseään löytämään parhaat ajattelu- ja toimintatavat kulloiseenkin tilanteeseen. Kollegani kanssa suomensimme termiä vielä niin, että coach on ajatusmaailman persomal trainer tai vielä suomalaisemmin ajatusmaailman p.....llepotkija.
Näiltä pohjilta päätin tarttua tarjoukseen. Vaikka järjestötehtäväni omasta mielestäni hoituvatkin, jotakin parantamisenvaraa tunsin kuitenkin olevan. Tämä ajatus motivoi minua osallistumaan coachaukseen.
Pientä jännitystäkin oli, kun otin ensimmäisen puheluni coachilleni. Millaisiin haasteisiin hän minut asettaa?
Tutustumiskeskustelullahan tämä alkoi ja pelisäännöt selvitettiin heti alkuun kohdilleen.
Itselläni oli muutamia asioita, joita halusin coachauksessa käsitellä. Lyhyt coachausjakso tietysti rajoittaa, mutta tätä kirjoitettaessa meillä on coachauksesta käyty jo kolme neljäsosaa. Omalla kohdallani koen, että olemme ehtineet varsin hyvin pohtimaan pari-kolme isompaakin tehtäviini kuuluvaa asiaa.
Coachauksessa on mielestäni hyvää se, että keskustelut ovat kahdenkeskisiä coachin kanssa. Coachini ei todellakaan kaada valmiita ratkaisuja päähäni. Hän haastaa minut itseni miettimään lähestymiskulmia esille tulleisiin kysymyksiin. Myönnän, että tässä jouduin osin menemään epämukavuusalueelleni, mutta uskon, että nimenomaan tämän kokemuksen ja oppimisen kautta pystyn myös jatkossa tarttumaan entistä paremmin eteeni tuleviin haasteisiin. Mahdollisesti myös muuttamaan toimintatapojani.
Maailma muuttuu ja suomalainen yhteiskunta sen mukana. Myös järjestötoiminnan tulee muuttua ajan hengen mukaisesti. Tässä tarvitaan järjestötoimijoille kykyä ottaa tulevia haasteita vastaan. On erittäin hienoa, että coachaus-tyyppinen kehittämistyö on tulossa myös järjestöihin. Toivottavasti jatkossa laajemminkin.
Kari Sarkkinen
kari.sarkkinen@kotikarjala.fi