TOH­MA­JÄR­VI

Nii­na Kouk­ku

Erk­ki Kin­nu­nen ker­too aloit­ta­neen­sa la­tu­jen ve­tä­mi­sen alun pe­rin oman hiih­to­har­ras­tuk­sen­sa in­noit­ta­ma­na. Sii­tä läh­tien, kun Värt­si­lä liit­tyi Toh­ma­jär­veen, ei kun­ta enää au­kais­sut pi­tem­piä la­tu­ja ky­läl­le, mut­ta hiih­tä­mään oli pääs­tä­vä.

– Ny­ky­ään oma hiih­tä­mi­nen on jää­nyt jo vä­hem­mäl­le, mut­ta kyl­lä se on tal­vel­la ol­lut mel­kein eli­neh­to. Ja kun oli veh­keet, niin ei ha­lun­nut sei­sot­taa nii­tä tal­lis­sa, Kin­nu­nen pe­rus­te­lee ryh­ty­mis­tään ai­ka­naan la­tu­tal­koi­siin.

– Ky­lät hil­je­ne­vät, ei­kä tääl­lä ole enää oi­kein mi­tään, jos ei joku ota ja tee. On­nek­si ky­läyh­dis­tyk­ses­tä ja seu­rois­ta löy­tyy ai­na va­paa­eh­toi­sia te­ki­jöi­tä esi­mer­kik­si ta­pah­tu­miin.

Palk­ka­na hyvä mie­li

Kin­nu­nen to­te­aa saa­van­sa tal­vi­ses­ta ura­kas­taan pal­kak­si hy­vän mie­len. La­tu­jen au­kai­se­mis­ta kun­to­hiih­tä­jien käyt­töön eläk­keel­lä ole­va ra­ja­var­ti­ja poh­tii jat­ka­van­sa niin kau­an kuin ky­ke­nee.

– Pal­jon hiih­tä­jien kans­sa jut­te­len, ei­vät­kä he ai­na­kaan vas­taan ole ol­leet, Kin­nu­nen to­te­aa vaa­ti­mat­to­maan ta­paan­sa.

– Kyl­lä hiih­tä­jil­tä kii­tos­ta saa, jos la­dut ovat hy­väs­sä kun­nos­sa. Mu­ka­val­ta­han se tun­tuu, kun nä­kee ih­mis­ten tyk­kää­vän ja liik­ku­van.

Värt­si­län maas­to­ja Kin­nu­nen ke­huu vii­mei­sen pääl­le hiih­toon so­vel­tu­vik­si. Met­sis­sä riit­tää mä­kiä hy­vi­ne nou­sui­neen ja las­kui­neen.

Hiih­to so­pii Suo­meen

Erk­ki Kin­nu­nen poh­tii yh­te­nä syy­nä la­tu­jen hoi­toon ole­van ha­lun­sa kan­nus­taa ih­mi­siä liik­ku­maan. Hiih­toa hän kiit­te­lee hy­väk­si ja mo­ni­puo­li­sek­si la­jik­si, jos­sa kaik­ki li­has­ryh­mät pää­se­vät töi­hin.

– Suo­mes­sa on mel­kein puo­li vuot­ta lun­ta ja pi­tää­hän sil­loin­kin liik­kua. Hiih­tä­mi­nen on hyvä vaih­to­eh­to.

– Tot­ta kai elä­mäs­tä sel­vi­ää hiih­tä­mät­tä­kin, ei­hän Af­ri­kas­sa­kaan ku­kaan hiih­dä, mut­ta Suo­meen hiih­tä­mi­nen so­pii.

La­duil­la liik­ku­mi­ses­sa mies­tä kieh­too myös ta­pah­tu­mien seu­raa­mi­nen luon­nos­sa. Vii­me ai­koi­na Kin­nu­nen mai­nit­see näh­neen­sä esi­mer­kik­si pal­jon hir­viä.

Tun­te­ja ei kan­na­ta las­kea

Teh­ty­jä työ­tun­te­ja Kin­nu­nen ei ole kos­kaan us­kal­ta­nut las­kea, mut­ta vuo­sien saa­tos­sa la­tu­höy­lää on tul­lut ve­det­tyä kel­kan pe­räs­sä tu­han­sia ki­lo­met­re­jä. Ka­lus­to- ja polt­to­ai­ne­kus­tan­nuk­sia ei ole kan­nat­ta­nut jää­dä lii­kaa miet­ti­mään.

Tänä tal­ve­na mies on teh­nyt Värt­si­lään la­tu­ja hiih­del­tä­vik­si kaik­ki­aan noin nel­jän­kym­me­nen ki­lo­met­rin ver­ran. Koh­ta­lon ival­ta tun­tui­kin, et­tä moot­to­ri­kelk­ka sär­kyi rat­kai­se­val­la het­kel­lä juu­ri en­nen sun­nun­tais­ta Värt­si­län la­tu­ret­keä.

Al­ku­pe­räi­sis­tä suun­ni­tel­mis­ta yh­teen kol­ma­so­saan ku­tis­tu­neel­la la­tu­ret­kel­lä la­tua lo­pul­ta hiih­tä­mäl­lä avan­nut Kin­nu­nen toi­voo­kin, et­tä ke­le­jä riit­täi­si vie­lä koh­ti ke­vät­tä men­tä­es­sä. Ke­vät­han­gil­la au­rin­gon­pais­tees­sa pit­kää lenk­kiä oli­si nau­tin­to hiih­del­lä.