KI­TEE

Jou­ko Väis­tö

Poh­jois-Kar­ja­lan Lii­kun­nan (Po­ka­li) Elä­mä­nu­ra -pal­kin­to tuli tänä vuon­na Ki­teel­le. Huo­mi­o­no­soi­tuk­sen sai Pent­ti Pel­ko­nen. Hän jos kuka on Elä­mä­nu­ra -pal­kin­non an­sain­nut. Ta­ka­na on pit­kä ja an­si­o­kas ura hiih­tä­jä­nä, suun­nis­ta­ja­na, kun­toi­li­ja­na ja seu­ra­toi­mi­ja­na sekä in­nok­kaa­na penk­kiur­hei­li­ja­na.

Ur­hei­lu­kär­pä­nen pu­rai­si Pent­tiä jo lap­se­na. La­ji­vaih­to­eh­dot syn­nyin­seu­dul­la Tam­mi­se­län ky­läs­sä Ki­ven­na­val­la oli­vat vä­his­sä. Omik­si la­jeik­si va­li­koi­tui­vat juok­su ja hiih­to. Jouk­ku­e­la­jien ku­ten jal­ka- tai pe­sä­pal­lon har­ras­ta­mi­nen ei ol­lut mah­dol­lis­ta. Pe­li­vä­li­nei­tä ei ol­lut, ei edes pal­lo­ja.

Kak­si­sia ei­vät ol­leet hiih­to­va­rus­teet­kaan. Suk­set tup­pa­si­vat ole­maan ko­ti­te­koi­sia. In­toa hiih­tä­mi­seen tämä ei kui­ten­kaan vie­nyt. Veri veti la­dul­le. Hiih­to­ha­lu­ja oli omi­aan li­sää­mään hyvä esi­ku­va.

– Jus­si Ku­rik­ka­laa tuli ihail­tua ko­vas­ti. En­nen so­tia hän saa­vut­ti kol­me mi­ta­lia maa­il­man­mes­ta­ruus­ki­sois­sa.

Ur­hei­lu py­syi ve­ris­sä so­ta­vuo­si­na­kin. Ur­hei­lu­hen­ki oli to­del­la tar­peen vai­keis­ta ajois­ta sel­viy­ty­mi­sek­si. Pen­til­le so­dan syt­ty­mi­nen mer­kit­si vai­heik­kai­den evak­ko­mat­ko­jen al­ka­mis­ta. Ki­ven­na­val­ta tie vei en­sin Ju­val­le ja Vir­ta­sal­mel­le ja siel­tä edel­leen Tam­pe­reen lä­hel­lä ole­van Kuh­ma­lah­den kaut­ta Jäm­sään.

En­sim­mäi­sel­tä evak­ko­reis­sul­ta mie­leen on jää­nyt pari ur­hei­lu-uraan­kin ken­ties vai­kut­ta­nut­ta muis­toa.

Vir­ta­sal­mel­la ol­lees­saan Pel­ko­set ma­joit­tui­vat Ala­rik Pal­kei­sen ti­lal­la. Ti­lan isän­näs­tä ei ol­lut kes­tä­vyy­sur­hei­li­jan esi­ku­vak­si. Pai­noa hä­nel­lä oli yli 150 ki­loa ja vyö­tä­rö­kin pyö­ris­ty­nyt niin, et­tä evak­ko­mat­ka­lai­sia piti käyt­tää apu­na ken­gän­nau­ho­jen si­to­mi­ses­sa.

Kuh­ma­lah­des­sa Pent­ti muis­taa pääs­seen­sä si­sa­rus­ten­sa kans­sa kan­sa­kou­lun opet­ta­jan syys­tal­koi­siin. Niis­tä pal­kak­si tuli me­hua ja lenk­ki­mak­ka­raa, nii­tä sa­mo­ja herk­ku­ja, joi­den tuok­su tuli hy­vin tu­tuk­si myö­hem­min kil­pai­lu­mat­koil­la.

Jäm­säs­tä Pel­ko­set pa­la­si­vat ase­ma­so­dan ai­kaan ta­kai­sin ko­ti­kon­nuil­leen Ki­ven­na­val­le. Pent­ti ih­met­te­lee yl­hääl­tä tul­lut­ta käs­kyä. Mik­si pa­la­ta ta­kai­sin, kun sota oli edel­leen kes­ken?

Ko­ti­seu­dul­la pa­luu­muut­ta­jia odot­ti yl­lä­tys. Kylä oli hä­vi­tet­ty. Ra­ken­nuk­set oli pu­ret­tu ja siir­ret­ty muu­hun käyt­töön. Oli aloi­tet­ta­va alus­ta ja en­si­töik­seen ra­ken­net­ta­va na­vet­ta kar­jal­le. It­sel­le riit­ti­vät al­ku­vai­hees­sa pe­sey­ty­mis­ti­lat.

Elä­mä ko­ti­seu­dul­la ei eh­ti­nyt kun­nol­la va­kiin­tua, kun edes­sä oli uu­si läh­tö. Se tuli no­pe­as­ti. Pen­tin per­hees­sä­kin il­ta­lyp­sy jäi iso­sis­kol­ta kes­ken, kun pom­mi pu­to­si muu­ta­man kym­me­nen met­rin pää­hän na­vet­ta­ra­ken­nuk­ses­ta kaa­ta­en leh­mät ja rik­ko­en ik­ku­nat. Hen­gis­sä on­nek­si sel­vit­tiin.

Suo­je­lus oli per­heen mu­ka­na myös evak­ko­mat­kan al­ku­vai­hees­sa Lin­tu­lan luos­ta­rin koh­dal­la.

– Maan­tie oli tu­pa­ten täyn­nä eva­koi­ta, kun ve­nä­läi­nen pom­mi­ko­ne il­mes­tyi pai­kal­le. Pe­lot­ta­vas­ta ti­lan­tees­ta sel­vit­tiin säi­käh­dyk­sel­lä, kun pom­me­ja ei pu­do­tet­tu vi­at­to­mien kul­ki­joi­den nis­kaan, vaan kau­em­mak­si ties­tä.

Ki­ven­na­val­ta mat­ka jat­kui Ju­van, Jäm­sän ja Hol­lo­lan kaut­ta Län­gel­mä­el­le, mis­sä pääs­tiin aloit­ta­maan uu­si elä­mä.

Pel­ko­sen per­hees­sä jäl­leen­ra­ken­nus­työ al­koi asu­tus­ti­lan rai­vaa­mi­sel­la. Li­has­kun­to ja kes­tä­vyys oli­vat tar­peen, kun ke­säi­sin kyl­mään kor­peen rai­vat­tiin 8,5 heh­taa­ria pel­toa puh­taas­ti mies­voi­min ja tal­vet ol­tiin sa­vo­toil­la.

Te­ke­mis­tä riit­ti aa­mus­ta il­taan, sil­lä pel­lon rai­vauk­sen ja sa­la­o­ji­tuk­sen kans­sa sa­maan ai­kaan oli­vat käyn­nis­sä myös ra­ken­nus­työt. En­sin ra­ken­net­tiin na­vet­ta ja kar­ja­keit­tiö ja vas­ta sen jäl­keen asuin­ta­lo.

Ra­ken­nus­töi­hin liit­tyy myös yk­si mie­len­kiin­toi­nen sat­tu­ma; kir­ves­mie­he­nä toi­mi toh­ma­jär­ve­läis­läh­töi­nen Vil­jo Im­mo­nen.

Hol­lo­lan vuo­si­naan Pent­ti pää­si en­sim­mäis­tä ker­taa ha­ke­maan tun­tu­maa ar­vo­ki­soi­hin. Hän osal­lis­tui maas­to­juok­sun SM-kil­pai­lui­hin 16-vuo­ti­ai­den sar­jas­sa so­ta­vuo­sien jäl­keen pe­rus­te­tun Hol­lo­lan Ur­hei­li­jat -46:n edus­tu­sa­sus­sa. Kil­pai­li­joi­ta oli tuol­loin run­saas­ti. Pen­tin sar­jas­sa juok­si­joi­ta oli yli 50.

Hiih­dos­sa Pen­tin en­sim­mäi­set mi­ta­li­saa­vu­tuk­set ajoit­tu­vat 1950-lu­vun tait­tee­seen, jol­loin hän si­va­koi kah­des­ti Hä­meen pii­rin mes­ta­rik­si.

Vuon­na 1952 Hel­sin­gin olym­pi­a­lais­ten lä­hes­ty­es­sä hän sai kun­ni­an­teh­tä­vän; hän pää­si kan­ta­maan Pal­las­tun­tu­rin Pal­las­ke­rol­la sy­ty­tet­tyä olym­pi­a­soih­tua ki­lo­met­rin mat­kan. Sii­tä on pal­kin­to­kaa­pis­sa muis­to­na his­to­ri­al­li­nen soih­dun­kan­ta­jien pla­kaat­ti.

Kol­me vuot­ta myö­hem­min pal­kin­to­kaap­pi ko­mis­tui SM-mi­ta­lil­la, kun Pent­ti voit­ti SM-kul­taa 3x10 ki­lo­met­rin vies­ti­hiih­dos­sa Evon Met­sä-Poi­kien jouk­ku­ees­sa. Kol­mi­kon muut jä­se­net oli­vat Mart­ti Mä­hö­nen ja Pau­li Huh­ta­la. He kaik­ki oli­vat Evon Met­sä­o­pis­ton opis­ke­li­joi­ta.

Vies­ti­kul­ta jäi Pen­tin ai­no­ak­si SM-kil­pai­lu­jen mi­ta­lik­si. Lä­hel­lä pal­kin­to­pal­lia hän oli mo­nes­ti­kin, mut­ta hy­vis­tä yri­tyk­sis­tä huo­li­mat­ta mi­ta­li jäi saa­mat­ta.

Lä­him­pä­nä po­diu­mia hän muis­taa ol­leen­sa Squaw Val­leyn olym­pi­a­lai­sia edel­tä­vä­nä vuon­na 1959, jol­loin SM-hiih­dot suk­sit­tiin Ka­jaa­nis­sa.

Hän oli Kai­nuun lu­mil­la sekä 30 et­tä 50 ki­lo­met­ril­lä vii­des.

– Olin sil­loin hy­väs­sä kun­nos­sa ja mi­nul­la oli hy­vät mah­dol­li­suu­det voit­taa hen­ki­lö­koh­tai­nen Suo­men mes­ta­ruus. Sor­ruin kui­ten­kin 30 ki­lo­met­rin ki­sas­sa voi­te­luun ja mes­ta­ruus meni sivu suun lip­su­vien suk­sien ta­kia.

– Lip­su­mi­sen vai­ku­tuk­set tun­tui­vat myös 50 ki­lo­met­rin kil­pai­lus­sa. Ja­lat ei­vät eh­ti­neet ly­hy­es­sä ajas­sa ver­tyä ja mi­ta­li jäi sii­nä­kin ki­sas­sa haa­veek­si, hän muis­te­lee.

Hyvä me­nes­tys SM-hiih­dois­sa ava­si kui­ten­kin tie­tä Squaw Val­leyn olym­pi­a­lai­siin. Hä­net va­lit­tiin olym­pi­a­lais­ten val­men­nus­ren­kaa­seen ja lo­pul­li­ses­ti paik­ka olym­pi­a­ko­nees­sa var­mis­tui Jäm­sän­kos­kel­la pi­de­tyis­sä kar­sin­nois­sa, jois­sa hän si­joit­tui kol­man­nek­si jät­tä­en taak­seen mm. Ant­to­lan Ur­hei­li­joi­den Ee­ro Ko­leh­mai­sen.

Sa­vo­lai­sil­le Ko­leh­mai­sen pu­to­a­mi­nen olym­pi­a­ko­nees­ta oli kova pala niel­tä­väk­si ja tuli nä­ky­väs­ti esiin leh­tien pals­toil­la.

OLYM­PI­A­LAIS­TEN ku­nin­kuus­mat­ka muo­dos­tui Pen­tin hiih­tou­ran hui­pen­nuk­sek­si. Hän saa­vut­ti Ka­le­vi Hä­mä­läi­sen ja Veik­ko Ha­ku­li­sen hal­lit­se­mas­sa kil­pai­lus­sa kuu­den­nen si­jan. Sa­mal­la hän teki tem­pun, mi­hin suo­ma­lai­set ei­vät ole vii­me ai­koi­na yl­tä­neet. Taak­se jäi­vät kaik­ki nor­ja­lai­set ja ve­nä­läi­set.

Olym­pi­a­kil­pai­lua muis­tel­les­saan hän ha­lu­aa ot­taa kan­taa ny­ky­a­jan yh­teis­läh­töi­hin. Ne ei­vät hä­nen mie­les­tään ole mi­tään kil­pai­lua, kun 45 ki­lo­met­riä hiih­del­lään po­ru­kas­sa ja rat­kai­sut teh­dään vas­ta vii­meis­ten ki­lo­met­rien ai­ka­na, jol­loin sprint­te­rit pää­se­vät hy­vien no­peu­so­mi­nai­suuk­sien­sa an­si­os­ta juh­li­maan.

Sy­käh­dyt­tä­vän het­ken hiih­tou­ral­laan Pent­ti ker­too ko­ke­neen­sa myös Hy­vin­kääl­lä Sveit­sin la­duil­la kil­pail­les­saan. Siel­lä kil­pa- ja ret­kei­ly­la­dut kul­ki­vat lä­hek­käin.

Kil­pai­lun tuok­si­nas­sa hän ta­voit­ti sa­maan ai­kaan kol­me hiih­tä­jää. Ohit­ta­jien ta­pa­na oli tuol­loin pyy­tää hi­taam­mil­ta ää­nek­kääs­ti LA­TUA. Niin teki Pent­ti­kin.

Ohi­tet­ta­vien koh­dal­le saa­vut­tu­aan hän ha­vait­si, et­tei­vät nämä hiih­tä­jät ihan mitä ta­han­sa ly­lyn lyk­ki­jöi­tä ole­kaan. Ta­sa­val­lan pre­si­dent­ti Ur­ho Kek­ko­nen teki sii­nä tai­val­ta seu­ru­een­sa kans­sa. La­tua kui­ten­kin tuli. Ta­sa­val­lan pää­mie­hel­lä oli hy­vin tie­dos­sa, et­tä hi­taan on an­net­ta­va no­pe­al­le tie­tä.

Työ­u­ran­sa Pent­ti teki met­sä­a­lal­la. En­si­ko­ke­muk­set met­sä­töis­tä hän hank­ki sa­vo­toil­ta. En­nen met­sä­o­pis­toon ha­keu­tu­mis­ta hän eh­ti teh­dä pa­rin vuo­den ajan alan töi­tä met­sän­hoi­to­yh­dis­tyk­sen pal­ve­luk­ses­sa.

Evon met­sä­o­pis­ton käy­ty­ään hän ha­keu­tui Yh­ty­nei­den Pa­pe­ri­teh­tai­den pal­ve­luk­seen ko­va­na ur­hei­lu­mie­he­nä tun­ne­tun teh­das­pat­ruu­na Juu­so Wal­de­nin lei­piin. Työ­paik­ka löy­tyi Sim­pe­leel­tä.

Ak­tii­viu­ran ai­ka­na työ pal­ve­li hy­vin kil­pa­hiih­toa. Pit­kät, kym­me­nien ki­lo­met­rien työ­mat­kat pit­kin pi­tä­jiä teh­tiin enim­mäk­seen hiih­tä­en, kun au­toa ei ol­lut käy­tet­tä­vis­sä. Au­ton käyt­tö­oi­keu­den hän sai vas­ta vuon­na 1961.

Ki­tee­läi­nen Pen­tis­tä tuli vuon­na 1962. Sa­mal­la työn luon­ne muut­tui ja hiih­tä­mi­nen kil­pai­lu­mie­les­sä al­koi jää­dä taka-alal­le. Ti­lal­le tuli suun­nis­tus.

En­si­ko­ke­muk­set ras­tien ha­ke­mi­ses­ta hän oli hank­ki­nut jo Län­gel­mä­el­lä asu­es­saan pi­tä­jän­mes­ta­ruus­ki­sois­sa Nes­te -ral­lis­ta tu­tun Ou­nin­poh­jan maas­tois­sa. Avaus­ki­sa ei eri­tyi­sen hy­vin su­ju­nut; yk­si­kään ras­ti ei löy­ty­nyt.

Vai­keuk­sia oli mo­nel­la muul­la­kin. Maa­liin as­ti pää­si vain yk­si suun­nis­ta­ja. Syy sel­vi­si myö­hem­min. Ra­ta­mes­ta­ri oli ta­hal­laan tai tah­to­mat­ta­maan si­joit­ta­nut yh­den ras­ti­li­pun erään lam­men ete­lä­pää­hän, kun sen kar­tan mu­kaan piti ol­la poh­jois­pääs­sä.

Sit­tem­min ras­ti­lip­pu­jen ha­ke­mi­nen ei ole tuot­ta­nut on­gel­mia. Omaa kiel­tään täs­tä pu­hu­vat pal­kin­to­kaa­pis­sa ole­vat mi­ta­lit. SM-ta­son mi­ta­lei­ta hä­nel­lä on 28. MM-ki­sois­sa hän on saa­vut­ta­nut nel­jä kul­taa, kak­si ho­pe­aa ja nel­jä prons­sia.

90 vuo­den ikään pääs­ty­ään hän on har­mi­tel­lut, kun SM-ki­sois­sa ei ole 90-vuo­ti­ai­den sar­jaa. MM-ki­sois­sa sen si­jaan on ja nii­den mi­ta­li­jah­tiin hän ai­koo jat­kos­sa­kin osal­lis­tua.

Kes­ki-Kar­ja­lan Ras­tin edus­tu­sa­sus­sa Pent­ti on kil­pail­lut ja kun­toil­lut seu­ran al­ku­a­jois­ta läh­tien. Hän an­taa ison ar­von työl­le, mitä Ke­Ka­Ras­sa teh­dään.

– Ar­vos­tan suu­res­ti sitä, et­tä Ke­Ka­Ra jär­jes­tää kun­to­suun­nis­tuk­sia kah­des­ti vii­kos­sa. Moni isom­pi seu­ra ei vas­taa­vaan pys­ty.

Ar­vos­tus nä­kyy myös sii­nä, et­tä hän lah­joit­ti Elä­mä­nu­ra -pal­kin­non kyl­ki­äi­si­nä Veik­kauk­sel­ta saa­man­sa 500 ar­voi­sen Jo­ke­ri -pal­kin­non Ke­Ka­Ran ju­ni­o­ri­toi­min­taan.