Tet-har­joit­te­li­jam­me Mei­ju Ha­lo­nen ky­syi lau­lu­no­pet­ta­jal­taan Pla­men Di­mo­vil­ta, mikä mu­siik­ki hä­nel­le mer­kit­see.

Mitä mu­siik­ki mer­kit­see si­nul­le?

– Mu­siik­ki on mi­nun elä­mä, sa­noo Pla­men Di­mov.

Pla­men ker­too kuun­te­le­van­sa kai­ken­lais­ta mu­siik­kia, ei­kä ar­vos­te­le mi­tään mu­siik­ki­tyy­liä, kos­ka kai­kis­sa on tai­kaa.

Mu­siik­ki ku­vas­taa tun­tei­ta

Mik­si ras­kaal­la mu­sii­kil­la pää­see ylei­ses­ti pit­käl­le Suo­mes­sa?

– Jo­kai­nen mu­siik­ki­tyy­li an­taa ku­van kan­sas­ta. Yk­si­näi­syys, pi­meys ja pu­hu­mat­to­muus pur­kaut­taa omat tun­teet lau­lul­la. Ruot­sis­sa, Nor­jas­sa ja Suo­mes­sa esi­mer­kik­si ei rii­del­lä sa­mal­la ta­val­la kuin ete­läs­sä. Ete­läs­sä ol­laan ener­gi­sem­piä, poh­joi­ses­sa sä­vel­le­tään ne­ga­tii­vi­set ener­gi­at ja nuo­ret soit­ta­jat pur­ka­vat tun­teen­sa la­val­la.

Pla­men sa­noo, et­tä en­sim­mäi­sen ker­ran hän in­nos­tui mu­sii­kis­ta 6-vuo­ti­aa­na. Sil­loin hän ru­pe­si soit­ta­maan viu­lua.

Mik­si ha­lu­at työs­ken­nel­lä nuor­ten kans­sa?

– Meil­lä ai­kui­sil­la on vel­vol­li­suus aut­taa saa­maan seu­raa­val­le su­ku­pol­vel­le hyvä elä­mä. Nuo­ris­ta tu­lee pal­jon po­si­tii­vis­ta ener­gi­aa, kos­ka nuo­ret ovat pal­jon ai­dom­pia en­nen ai­kuis­tu­mis­ta.

Pit­kä ura mu­sii­kin pa­ris­sa

Pla­men on työs­ken­nel­lyt mu­sii­kin pa­ris­sa 66 vuot­ta. 14-vuo­ti­aa­na hän pää­si en­sim­mäi­sel­le kei­kal­leen.

Mikä on pa­ras­ta työs­sä­si?

– Se mitä osaan, ja pys­tyn an­ta­maan op­pi­lail­le, pys­tyn neu­vo­maan ja ka­na­voi­maan hei­dän te­ke­mis­tään. Tah­don kan­nus­taa, ja an­taa oi­ke­an ku­van op­pi­laal­le, ker­toa mis­sä men­nään, mil­lä ta­sol­la ol­laan, ja on­ko mah­dol­li­suuk­sia men­nä eteen­päin.

Pla­me­nin lemp­pa­ri ar­tis­te­ja ja bän­de­jä ovat esi­mer­kik­si The Be­at­les, Ame­ri­can Jazz, Ste­vie Won­der ja tot­ta kai Night­wish.

Mei­jun omas­sa elä­mäs­sä mu­sii­kil­la on suu­ri mer­ki­tys

Mei­ju ker­too:

Aloi­tin lau­lu­tun­neil­la käyn­nin vas­ta vii­me syk­sy­nä Kan­sa­no­pis­tol­la Ki­teel­lä Pla­me­nin ope­tuk­ses­sa.

Olen ol­lut ai­na kiin­nos­tu­nut mu­sii­kis­ta, mut­ta ala-as­teen lop­pu­puo­lel­la in­nos­tuin vie­lä enem­män, kos­ka ru­pe­sin har­ras­ta­maan tans­sia. Kä­vin kou­lun lau­lu­ker­hos­sa ja ki­ta­ra­ker­hos­sa. Siel­lä sain en­si kos­ke­tuk­sen ki­ta­raan. Ihan eka ker­ta, jol­loin esiin­nyin suu­ren ylei­sön edes­sä, oli 3-luo­kal­la. Lau­loin yh­des­tä jou­lu­lau­lus­ta yh­den sä­keis­tön yk­sin ja ker­to­sä­keen kah­den muun ka­ve­rin kans­sa.

Sain 5-luo­kal­la en­sim­mäi­sen oman ki­ta­ran, mut­ta se jäi vaan sei­so­maan nurk­kaan, kun­nes 7-luo­kan alus­sa taas in­nos­tuin ja ru­pe­sin soit­te­le­maan enem­män.

Mo­lem­mat har­ras­tuk­se­ni liit­tyy mu­siik­kiin: käyn kou­lun mu­siik­ki­ker­hos­sa ja lau­lu­tun­neil­la. Va­paa-ajal­la ko­to­na soi­tan vä­lil­lä kos­ke­tin­soi­tin­ta, rum­pu­ja, ki­ta­raa ja tot­ta kai lau­lan myös.

Mu­siik­ki mer­kit­see mi­nul­le to­del­la pal­jon, sil­lä saan il­mais­tua mi­nun tun­tei­ta. Mu­siik­ki on se, mikä saa mi­nut rie­hu­maan ja pomp­pi­maan ym­pä­ri ta­loa. Mu­siik­ki on se, joka in­nos­taa ja ins­pi­roi pal­jon mi­ten ajat­te­len eri asi­ois­ta.

Mi­nua in­nos­ta­vim­mat ar­tis­tit ja bän­dit ovat Blind Chan­nel ja Har­ry Sty­les.

Mei­ju Ha­lo­nen