Vam­mai­sel­la ih­mi­sel­lä on oi­keus omaan ko­tiin, py­sy­vään asu­mi­seen ja riit­tä­vään tu­keen omas­sa ko­dis­sa asu­mi­sen mah­dol­lis­ta­mi­sek­si. Vam­mai­sia ei saa ohit­taa hei­dän omaan elä­mään­sä liit­ty­vis­sä pää­tök­sis­sä, vaan heil­lä tu­lee ol­la oi­keus vai­kut­taa it­se­ään kos­ke­viin pää­tök­siin. Vam­mais­pal­ve­lu­jen asi­ak­kaal­le on tur­vat­ta­va riit­tä­vä asi­a­ka­soh­jaus, et­tä hä­nen va­lin­nan­va­pau­ten­sa ja osal­li­suu­ten­sa omis­ta asi­ois­ta päät­tä­mi­seen to­teu­tuu.

Vam­mai­sen hen­ki­lön on saa­ta­va jat­kos­sa­kin tar­vit­se­man­sa pal­ve­lut lä­hi­pal­ve­lui­na. Ak­tii­vi­suut­ta ja it­se­näi­syyt­tä tu­ke­vat pal­ve­lut pa­ran­ta­vat vam­mais­ten hen­ki­löi­den elä­män laa­tua ja myös mah­dol­li­suut­ta työl­lis­tyä.

Vam­mais­ten hen­ki­löi­den tar­vit­se­mien vält­tä­mät­tö­mien pal­ve­lui­den saan­nis­ta, ku­ten asu­mi­ses­ta ja hen­ki­lö­koh­tai­ses­ta avus­ta pi­tää päät­tää yk­si­löl­lis­ten pal­ve­lu­suun­ni­tel­man laa­ti­mi­sen yh­tey­des­sä.

Myös­kään vam­mai­sen hen­ki­lön oi­keu­des­ta päi­vä­toi­min­taan ei saa tin­kiä. Kun hen­ki­lö on oi­keu­tet­tu ke­hi­tys­vam­ma­lain mu­kai­seen päi­vä­toi­min­taan, myös sil­loin yh­teis­kun­nan vel­vol­li­suus on kuul­la asi­a­kas­ta päi­vä­toi­min­nan tar­pees­ta ja ot­taa huo­mi­oon ke­hi­tys­vam­mai­sen hen­ki­lön yk­si­löl­li­set tar­peet ja toi­veet. Vam­mai­sil­le kuu­luu myös ar­vo­kas van­huus.

SATU MELK­KO,

alu­e­vaa­lieh­do­kas KD Li­pe­ri