Mervi Venäläinen ja Kari Sarkkinen toivat Koti-Karjalaan kaksoisvoiton Pohjois-Karjalan paikallislehtikerhon juttukilpailussa.
Päivi Lievonen
KESKI-KARJALA
Päivi Lievonen
Koti-Karjalan toimittajat saivat kaksoisvoiton Pohjois-Karjalan paikallislehtikerhon positiivinen juttu-kilpailussa.
Kari Sarkkinen voitti koko kisan Sanna ja Ville Kivivuoren yhteistä elämänpolkua käsittelevällä jutulla, Huomasimme, että meillä on paljon yhteistä. Jutussa kuvaillaan, kuinka työ musiikin parissa yhdisti kahden nuorena leskeksi jääneen elämänurat avioliitoksi. Palkintoraadin mukaan juttu oli aito, vahva ja koskettava tarina ja rohkea avautuminen haastateltavalta. Myös taittoa ja kuvitusta kiitettiin.
Mervi Venäläisen henkilöhaastattelu Vielä ei ole itkun aika Petri ja Tiina Uosukaisesta kertoo kuinka parantumaton ALS-sairaus on vaikuttanut pariskunnan elämään.
Juttu oli raadin mielestä koskettava tarina, jossa välittäminen kääntyy surusta huolimatta positiiviseksi elämänasenteeksi. Vaikeaa aihetta on käsitelty taitavasti haastateltavien ehdoilla ja heitä kunnioittaen. Kiitosta saa myös se, että vaikka haastateltavat ovat olleet hyvin avoimia, jutusta ei jää kiusallinen tai hämmentynyt olo. Kuva ja otsikko toimivat raadin mukaan hyvin.
Toisen kunniamaininnan kisassa sai Suvi Palosaari Pielisjokiseudusta jutulla 50 vuoden veikkausputkessa. Kilpailuraadissa toimivat tänä vuonna toimittaja ja viestintäyrittäjä Keimo Lehtiniemi sekä toimitusjohtaja Jaana Reimasto-Heiskanen.
Paikallisten ihmisten tarinat tuovat merkityksellisyyttä
Toimittajat korostavat onnistumisen takana olevan haastateltavien avoimuus ja tiimityö.
– Toimittajan työ on pitkälti ihmisten kohtaamista, ja siinä on oltava mukana omana persoonana. Jutusta on myös tultava haastateltavan näköinen, Sarkkinen korostaa.
– Yhdessähän näitä tehdään, joten lopputulos on koko työyhteisön tekemisen summa, Venäläinen jatkaa.
Sekä Sarkkinen että Venäläinen vuorottelevat Koti-Karjalan toimitussihteerinä, joten myös visuaalisen ilmeen sommittelu on heille arkipäivää.
– Koen merkitykselliseksi sen, että omalla työlläni voin tuoda esille paikallisten ihmisten tarinoita ja sitä, että ollaan kiitollisia tästä hetkestä. Onni voi löytyä, vaikka olisi miten surkeaa ja mustaa tahansa, Venäläinen arvottaa.
Molemmat painottavat yhteistyön ja luottamuksen merkitystä toimittajan ja haastateltavien välillä. Toimittajan on suodatettava saamansa aineisto, ja poimittava siitä olennainen tekstiin.
– Karsin niin sanottua yliavoimuutta jo kirjoittaessakin, ja oikoluvussa muutamia yksityiskohtia jäi vielä pois, Sarkkinen kuvailee.
Koti-Karjalaan tuli paikallislehtikerhon kilpailusta kunniakirjoja kaksittain.
Päivi Lievonen
Visio jutusta valmiina jo keikkaa sopiessa
Idean haastatteluun Sarkkinen sai kesälomallaan ollessaan Kivivuorien konsertissa Tohmajärvellä, jossa heidän tarinaansa sivuttiin rakkausrunojen ja musiikin lomassa. Hän tunsi kummatkin haastateltavat entuudestaan, mistä heräsi ajatus, että pariskunnan tarina on sellainen, jonka haluaa nostaa esille.
– Visio jutusta sivulle taitettuna oli jo olemassa keikasta sopiessa. Tiesin jutun rakentuvan lohtuiltamien ympärille, joissa käsiteltiin surua ja kriisien kohtaamista. Kun näin heidän välisensä kemian, tiesin että jutussa mennään syvälle, Sarkkinen muistelee.
Haastatteluhetkellä Kivivuorien häihin oli kolme päivää aikaa; rakkaus leijui ilmassa ja tunteiden vuoristorata oli läsnä hetkessä.
Sarkkinen koki suurimmaksi haasteeksi kirjoittaessaan sen, kuinka saisi välitettyä haastattelun tunnelman lukijoille.
– Halusin, että sydän läikähtää juttua lukiessa. Harvoin saa tehdä tällaisia juttuja. Urani aikana olen tehnyt kaksi tunnejuttua; tämän nyt voittaneen ja vuonna 1991 sain tallennettua huikean yhteenkuuluvaisuuden tunteen Kirjatyöntekijäin liiton lehteen. Aihe käsitteli viikon mittaista nuorisokurssia, jossa tiimi loksahti kasaan niin tiiviisti, että erotessa kaikki itkivät, Sarkkinen muistelee.
Haastattelutilanne liikutti
Venäläinen työskenteli ennen toimittajan uraansa sairaanhoitajana, mikä auttoi rankan juttuaiheen käsittelyssä.
– Pitää antaa aikaa ja tilaa haastateltavalle kertoa tarinansa. Halusin juttuun mukaan sairastuneen näkökulman lisäksi puolison kokemukset. Hain hienovaraisuutta, mutta myös todellisuutta ja aitoutta. Aikaa meni tavallista enemmän ja muistiinpanoista joutui karsimaan paljon. Mietin paljon, mitä asioita nostan esille ja millaisin sanoin niistä kerron, Venäläinen taustoittaa.
Jutun kuvituksessa on vahva tunnelataus puolisoiden välillä, mikä tuntuu myös tekstissä.
– Taittajamme Viivi rajasi kuvaa paljon tiukemmaksi alkuperäisestä, jossa pariskunnan koiratkin näkyivät. Rajauksen jälkeen ilmeet ja puolisoiden välinen lämpö tuli paremmin esille, Venäläinen viittaa Viivi Klemm-Gröhniin, joka taittoi molemmat kilpailujutut.
Venäläinen kiittää haastateltavia avoimuudesta, ja myöntää liikuttuneensa useampaan kertaan.
– Toivon, että haastatteluhetki antoi voimia myös heille, kun asioita käytiin läpi. Monta kertaa nousi pala kurkkuun, ja keikka herätti tosi paljon tunteita ja ajatuksia. Juttu sai ilmestyessään paljon palautetta, ja se koettiin koskettavaksi, Venäläinen kuvailee.