Koti-Karjalassa (16.11.) ja Karjalaisessakin (18.11.) tuotiin esiin Kiteen Kumppanuuspöydän vähäinen osallistujamäärä. Onko vika kuntalaisen tai pitäisikö jotain tehdä toisin? Kaikki eivät Facebookissa ole, olikohan tapahtumasta riittävästi etukäteen lehdessä ja avattu teemaa? Jos syynä on turhautuminen päätösten teon hitauteen tai siihen ettei kunnan asiat tunnu omilta ja vaikuttaminen on vaikeaa, olisi sitäkin syytä pohtia.
Tutkimus kuntastrategioista on osoittanut valtaosan niistä olevan vaatimattomalla tasolla ja vasta kehittymässä: kuntalaisia ei osata osallistaa ja kunnan alueella toimivia tahoja ei nähdä tasaveroisina kumppanuuksina.
Ehkä tarvitaan Kumppanuuspöytää monimuotoisempia tapoja jos osallisuutta aidosti halutaan rakentaa ja kuntalaiskokemuksesta ollaan kiinnostuneita. Joissakin kunnissa tähän panostetaan palkkaamalla osallisuuskoordinaattori, rakentamaan kuntalaisten ja hallinnon välistä yhteyttä. Osallistavan budjetoinnin mallissa kuntalaiset pääsevät mukaan päättämään. Kuntakyselyitäkin voi käyttää kuntalaisnäkemyksen saamiseksi ja strategiatyön tueksi, kuten Tohmajärvellä.
Strategia ja näky kunnan ja kuntalaisten hyvinvoinnin suunnasta on tärkeä, eikä se synny ilman kuntalaisten moniäänistä kokemusta. Yritykset, järjestöt ja yhteisöt tavoittavat asukkaita, hyödynnetäänkö heidän tietämystään ja osaamistaan aktiivisesti?
Jos kuntalaisosallisuutta ja kehitysideoita aidosti halutaan kuntalaisilta (ja ehkä muiltakin kunnan asioista kiinnostuneilta) silloin vaikuttaminen tehdään helpoksi, toiminnan suuntia suunnitellaan yhdessä ja viestitään niistä selkeästi.
Leena Kopperi