KES­KI-KAR­JA­LA

Tui­ja Ma­rien­berg

Jo­en­suun Ka­re­lia-am­mat­ti­kor­ke­a­kou­lus­sa met­sä­ta­lou­sin­si­nöö­rik­si opis­ke­le­va Jere Juu­ri­nen suo­rit­ti ke­säl­lä nel­jän kuu­kau­den työ­har­joit­te­lun Stora En­sol­la, Ki­teel­lä.

– Viih­dyin Ki­teel­lä tosi hy­vin. Työ­po­ruk­ka oli hyvä ja asi­ak­kaat tosi mu­ka­via, Juu­ri­nen to­te­aa.

– Kesä meni to­del­la no­pe­as­ti. Naut­ti­nut jo­kai­ses­ta het­kes­tä ja tu­lin joka päi­vä mie­lel­lä­ni töi­hin.

Met­sä tär­keä Suo­men ta­lou­del­le

Mänt­sä­läs­tä Jo­en­suu­hun opin­to­jen vuok­si muut­ta­nut Juu­ri­nen ker­too kiin­nos­tu­neen­sa met­säs­tä jo pie­ne­nä.

– Olen ai­na ty­kän­nyt met­säs­sä ole­mi­ses­ta ja siel­lä te­ke­mi­ses­tä.

– Mi­nul­le tär­ke­ää met­säs­sä on liik­ku­mi­nen. En met­säs­tä, mut­ta vä­lil­lä sie­nes­tän ja mar­jas­tan, hän ker­too ja li­sää ym­mär­tä­neen­sä jo var­hain met­sän mer­ki­tyk­sen Suo­men ta­lou­del­le.

– Lu­ki­on jäl­keen tämä vai­kut­ti tosi luon­te­val­ta vaih­to­eh­dol­ta, ja on­nek­si pää­sin Jo­en­suu­hun opis­ke­le­maan.

– Täs­sä tu­le­vat mo­lem­mat: työ ja huvi.

Mo­ni­puo­li­nen har­joit­te­lu­paik­ka

Har­joit­te­lu­pai­kan Jere Juu­ri­nen ha­lu­si myös Poh­jois-Kar­ja­las­ta.

– Poh­jois-Kar­ja­la on iso alu­ee­na ja pe­rin­tei­käs met­sä­a­si­ois­sa, jo­ten ha­lu­sin suo­rit­taa har­joit­te­lu­ni tääl­lä, hän ni­me­ää.

Ke­sän ai­ka­na tu­tuk­si tu­li­vat Ki­teen li­säk­si Rääk­ky­lä ja Toh­ma­jär­vi.

– Työ­teh­tä­vät oli­vat to­del­la mo­ni­puo­li­set, Juu­ri­nen ku­vai­lee.

– Työ­hö­ni kuu­lui met­sä­pal­ve­lu­ja, kau­pan­käyn­tiä, met­sä­suun­ni­tel­mien te­koa, mit­taus­ta, ar­vi­oin­tia, met­sä­tu­ho­ja ja asi­a­kas­ta­paa­mi­sia.

– Sain teh­dä ke­sän ai­ka­na lä­hes kaik­kea puu­nos­tos­ta pal­ve­lu­jen myyn­tiin.

Met­sä­a­la so­pii kai­kil­le

Met­sä­ta­lous oli ai­ka­naan hy­vin mie­hi­nen ala. Ny­kyi­sin nai­sia on yhä enem­män sekä met­sä­no­mis­ta­ji­na et­tä met­sä­am­mat­ti­lai­si­na.

– Mi­nun luo­kal­ta­ni noin puo­let opis­ke­li­jois­ta on nai­sia. Stora En­so Ki­teen toi­mis­tol­la työs­ken­te­lee kak­si nais­ta ja kol­me mies­tä li­säk­se­ni, Juu­ri­nen ver­taa.

– Tämä on tu­le­vai­suu­den ala, jota suo­sit­te­len ihan kai­kil­le.

– Si­nun ei tar­vit­se ol­la var­si­nai­ses­ti kiin­nos­tu­nut met­säs­tä, alal­ta löy­tyy niin pal­jon eri­lai­sia suun­tau­tu­mis­vaih­to­eh­to­ja.

Har­ras­tus ryt­mit­tää ar­kea

Opis­ke­lun ja työn vas­ta­pai­no­na Jere Juu­ri­nen pe­laa jal­ka­pal­loa Jo­en­suun Ji­pon lai­ta­puo­lus­ta­ja­na.

– Ke­sän ai­ka­na pe­laa­mi­nen vai­kut­ti työ­päi­viin sekä po­si­tii­vi­ses­ti et­tä ne­ga­tii­vi­ses­ti, nu­me­rol­la vii­si pe­laa­va Juu­ri­nen tuu­maa.

– Hyvä har­ras­tus ryt­mit­tää ar­kea ja kat­kai­see so­pi­vas­ti kai­ken muun. Sil­loin, kun ei ol­lut har­joi­tuk­sia, työ­päi­vät saat­toi­vat­kin ve­nyä pit­kik­si.

– Vas­taa­vas­ti pe­li­reis­su­jen ai­ka­na yö­u­net jäi­vät toi­si­naan vä­hiin, kun tu­lim­me aa­mu­yös­tä Jo­en­suu­hun ja muu­ta­man tun­nin pääs­tä piti läh­teä töi­hin.

Mu­ka­via muis­to­ja

Met­sä­har­joit­te­lus­ta jäi mon­ta mu­ka­vaa muis­toa.

– Yk­si mie­leen pai­nu­neis­ta het­kis­tä oli, kun kä­vim­me har­joit­te­luoh­jaa­jan kans­sa pu­rol­la, jon­ne tuu­li oli kaa­ta­nut pui­ta. Paik­ka oli eri­koi­sen hie­no ja luon­non­ti­lai­nen, Jere Juu­ri­nen ku­vai­lee.

Ki­teel­le hän ha­lu­aa pa­la­ta tu­le­vai­suu­des­sa­kin.

– Tar­koi­tuk­se­na­ni on val­mis­tua pa­rin vuo­den pääs­tä. Val­mis­tu­mi­sen jäl­keen ha­lu­an jää­dä Poh­jois-Kar­ja­laan ja mah­dol­li­ses­ti tul­la Ki­teel­le töi­hin.

– Toi­von, et­tä olen an­ta­nut har­joit­te­lu­ai­ka­na tar­peek­si hy­vät näy­töt.