Herhiläiset ovat rakentaneet koristeellisen ja kookkaan pesänsä talon räystäslaudoituksen väliin Riihijärvellä.
Tuija Marienberg
KITEE
Tuija Marienberg
Kiteen Riihijärvellä asuva Ari Karhinen huomasi elokuussa saaneensa lentäviä lähinaapureita. Herhiläiset olivat tehneet pesänsä omakotitalon räystään kattolaudoituksen sisäpuolelle.
– Kuningatar lensi täällä keväällä ja pyöri pihapiirissä etsien pesäpaikkaa, Ari kertoo ensikohtaamisestaan yli kolmen senttimetrin pituisen herhiläiskuningattaren kanssa.
– Pesän se rakensi nopeasti loppukesästä tai aluksi pesä oli niin pieni, ettei sitä huomannut.
Herhiläinen on kookas ja väritykseltään ruskeankeltainen. Hyvä tuntomerkki on myös pään punertava väri.
Tuija Marienberg
Pesällä pituutta yli metri
Syyskuun alussa herhiläisen pesää ei voinut enää olla huomaamatta.
Kattolaudoituksen väliin rakennetulla pesällä voi olla korkeutta vain laudoituksen salliman ilmatilan verran eli 12,5 senttimetriä ja leveyttä noin 40 senttimetriä. Pituutta pesällä on kuitenkin jo reilu metri.
Koristeellinen pesä kasvaa koko ajan ja tursuaa jo monessa kohdassa laudoituksen raoista.
Pesän asukkaat, Euroopan suurimmat ampiaiset, ovat sen sijaan suuresta koostaan huolimatta melko huomaamattomia.
– Emme ole häirinneet niitä, kun ne eivät ole häirinneet meitä, Ari tuumaa.
Pesä ei mahdu enää kasvamaan kattolaudoituksen väliin, joten herhiläiset laajentavat sitä laudoituksen ulkopuolelle.
Tuija Marienberg
Herhiläiset lentävät myös yöllä
Ensimmäinen merkki herhiläisten läsnäolosta oli muiden ampiaispesien vähäisyys.
– Ihmettelin, kun täällä oli vain yksi ampiaisen pesä, Ari Karhinen mainitsee.
– Herhiläiset ja pienemmät ampiaiset eivät ilmeisesti tule keskenään toimeen.
Loppukesästä jonkin verran herhiläisiä on näkynyt keräämässä lahopuuta pesäaineeksi ja ravintoa sekä kosteutta toukille.
– Joka aamu pelastetaan vesiämpäristä muutamia. Ne lentävät läpi yön, myös pimeässä.
– Muuta harmia herhiläisistä ei ole ollut kuin pimeällä ei pysty pitämään valoja ulkona, Ari jatkaa.
– Yhden kerran on herhiläinen tullut sisälle, jossa se suunnisti suoraan valoon. Se otettiin perhoshaavilla kiinni ja palautettiin ulos
Pihapiirissä herhiläisistä ei ole ollut harmia.
Tuija Marienberg
.
Syksyllä pesä tyhjenee
Aiemmin herhiläinen oli Suomessa vakituisesti pesivä hyönteislaji, joka kuitenkin harvinaistui sotien jälkeen. Lämpimän kesän ansiosta herhiläinen on jälleen levittäytynyt erityisesti Kaakkois-Suomeen.
Vaikka eksoottiset vieraat ovat Karhisen pihapiirissä osoittautuneet rauhallisiksi eivätkä ole aiheuttaneet häiriötä, pysyvästi ei suurta pesää voi kattolaudoituksen väliin jättää.
– Syksyllä, kun pakkaset tulevat, pesä puretaan pesä, jolloin myös laudoitukset joutuu purkamaan, Ari Karhinen toteaa.
Loppusyksy on sopivaa aikaa pesän hävittämiseen, sillä herhiläistyöläiset, vanhat kuningattaret ja koiraat kuolevat silloin. Ainoastaan uudet, hedelmöityneet kuningattaret talvehtivat.
– On täällä aiemminkin ollut herhiläisiä, mutta vain ykköskappaleita. Tämä oli ensimmäinen kesä, kun herhiläinen pihapiirissämme pesii, Ari sanoo.
– Saa nähdä, miten käy ensi kesänä.