RÄÄK­KY­LÄ

Päi­vi Lie­vo­nen

Ri­äk­ky­te­at­te­ri työs­tää lop­pu­ke­sän esi­tyk­siin kos­ket­ta­vaa ko­ko­nai­suut­ta muis­ti­sai­raan nai­sen elä­mäs­tä.

Muis­ti­sai­raan tun­to­ja

Teks­ti on har­ras­ta­ja­ryh­män kon­ka­rei­hin lu­keu­tu­van Tel­ler­vo Ha­lo­sen kir­joit­ta­ma, ja sitä on työs­tet­ty usei­den vuo­sien ajan. Juo­nen kes­ki­ös­sä on muis­ti­sai­ras rou­va, joka elää lai­tos­hoi­dos­sa nuo­ruu­den ta­kau­mien­sa kes­kel­lä.

– Teks­ti on muut­tu­nut hie­man täs­sä mat­kan myö­tä, ja edel­leen sitä vii­meis­te­len. Se ker­too ny­ky­päi­vän van­han ih­mi­sen elä­mäs­tä, saat­taa lii­kut­taa jopa kyy­ne­liin. Mu­ka­na on elet­tyä elä­mää, mut­ta myös fik­ti­o­ta, Ha­lo­nen poh­jus­taa.

Tun­tei­ta haas­ta­va roo­li

Pää­roo­lis­sa iä­käs­tä Sirk­ka Mar­jaa esit­tää Mam­mu Kos­ke­lo, nuo­ruu­den hah­mo­na näh­dään An­na An­ti­kai­nen. Ta­ri­na si­joit­tuu Itä-Suo­meen. Val­mis­tau­tu­mi­nen roo­liin on haas­ta­nut tun­tei­ta, ja sa­maa vai­ku­tus­ta loih­di­taan myös kat­so­jil­le.

– It­ku, jos kyl­lä nau­ru­kin on pääs­syt mon­ta ker­taa teks­tiä lu­kies­sa, se on niin hie­noa ku­vaus­ta, Kos­ke­lo myön­tää.

Kah­ti­a­ja­koi­nen pää­hen­ki­lö

Pää­hen­ki­lö on Ha­lo­sen mu­kaan hie­man kah­ti­a­ja­kois­ta ja kar­kai­le­vais­ta sort­tia ja sa­maan lop­pu­tu­lok­seen on tul­lut myös Kos­ke­lo.

– Sirk­ka Mar­ja on rei­pas, omil­laan pär­jää­vä. Hah­mol­la on hy­vin suo­ma­lai­nen men­ta­li­teet­ti; mis­sä vai­hees­sa se mur­tuu ja ei eh­kä enää pär­jää­kään, Kos­ke­lo ku­vai­lee roo­li­hah­mo­aan.

Ha­lo­nen ku­vai­lee teks­tin poh­ti­van to­del­li­suu­den ja muis­to­jen häi­ly­väi­syyt­tä, sil­lä pää­hen­ki­lös­sä on jopa tra­gi­koo­mi­sia piir­tei­tä.

– Mikä on ih­mi­sen ta­ju­a­man to­del­li­suu­den mää­rä, mikä muis­to­ja. Lii­an ras­kai­ta muis­to­ja kiel­le­tään nou­se­mas­ta mie­leen, Ha­lo­nen pun­ta­roi.

Kan­ta­e­si­tyk­sen­sä luo­mus saa maa­kun­ta­juh­las­sa elo­kuus­sa, jol­loin se esi­te­tään Pak­su­nie­men ke­sä­te­at­te­ris­sa.

– Täl­le te­at­te­rip­ro­jek­til­le on ha­et­tu maa­kun­ta­lii­tos­ta eril­lis­ra­hoi­tus­ta, Mam­mu Kos­ke­lo taus­toit­taa.

Nel­jän te­ki­jän luo­ma ko­ko­nai­suus

Ko­ro­na­ti­lan­teen ta­kia näy­tel­mää työs­te­tään hy­vin pie­nel­lä po­ru­kal­la, pää­a­si­as­sa nel­jän ih­mi­sen voi­min. Ha­lo­nen vas­taa teks­tis­tä, Kos­ke­lo ja An­ti­kai­nen näyt­te­le­vät Kir­si Kos­ke­lon oh­jauk­ses­sa.

– Teks­ti me­nee al­ku­ke­säs­tä dra­ma­tur­gi­seen kä­sit­te­lyyn, jon­ka jäl­keen al­ka­vat har­joi­tuk­set. Esi­tyk­siä on suun­nit­teil­la elo­kuul­le pari, oh­jaa­ja tuu­maa.

Mu­siik­ki kuu­luu olen­nai­se­na osa­na näy­tel­mään - tun­ne­taan­han toi­nen Kos­ke­lon si­sa­ruk­sis­ta rä­väk­kä­nä kan­san­muu­sik­ko­na. Nuo­ruu­den tun­nel­mia ai­o­taan luo­da myös sä­vel­ten avul­la.

– Olen esit­tä­nyt toi­veen, et­tä Mam­mu myös sä­vel­täi­si näy­tel­mään mu­siik­kia, Ha­lo­nen pal­jas­taa.