Keskiviikko 5.10.2011

Virantoimituksesta
villojen kerintään

Sirolan Jari siirtyi pari vuotta sitten Rajavartiolaitoksen tehtävistä reserviin. Samalla hän pääsi täysipainoisesti mukaan vaimonsa Outin vastuulla olleen jalostuslampolan toimintaan. Hyppy julkisen sektorin palkkatöistä omaan yritykseen toi eteen tarpeen kouluttaa itseä lisää.
 

Lammaskatraat laiduntavat Sirolan pihalaitumilla rauhallisesti. Osa lampaista on lampolassa, sillä sieltä kuuluu elämisen ääniä. Äänten takana ovat kerintää odottelevat uuhet, pienimmät karitsat ja joukko pässejä.
Jari Sirola on lampolassa opettamassa tilalla harjoittelussa olevaa eläintenhoitajaopiskelija Miia Klemmiä siinä, kuinka pää saadaan kerittyä kunnialla silloinkin, kun uuhi ei haluaisi luopua ”kampauksestaan”.
– Outi olisi tässä taitavampi, mutta hän on nyt ministerin puheilla Helsingissä viemässä lammastalouden asioita eteenpäin, Jari toteaa työn ohessa.
Kun Miia on nähnyt mallisuorituksen ja saanut huomata, kuinka rauhallisilla otteilla hoituu vikuripäisempikin lammas, jää hän jatkamaan seuraavan uuhen kerintää itsekseen.
Tuvan puolella Jari myöntää, että vaikka lampaat ovat olleet tilan tuotantosuuntana jo vuodesta -94, on hänellä vielä oppimista.
Eipä tuo liene ihmekään, ovathan tila ja lampaat ovat olleet Outin vastuulla, sillä Jari oli Rajavartiolaitoksen palveluksessa eri tehtävissä 27 vuotta. Siitä suurin osa kului Tohmajärvellä, mutta välillä komennuksia oli kauempanakin.

Ei pitänyt, mutta
kuinkas kävikään...

Siroloista tuli tilan omistajia vuonna 1990, kun Outin vanhemmat luopuivat kasvinviljelytilastaan. Neljän vuoden kuluttua tästä tulivat ensimmäiset 25 lammasta ja 2 pässiä.
– Aluksi eläimiä harkittiin sillä ajatuksella, että ne helpottaisivat viljelykiertoa.
Vaikka lampaat olivat tilan oston aikoina ”se viimeinen asia, mitä näille mannuille tulee”, Oxford down imaisi rotuna Sirolat mukaansa. Nyt Siroloiden uuhikiintiö on 180 ja parhaillaan kesällä laitumilla oli noin 450 eläintä. Heillä on maan suurin tähän rotuun keskittynyt jalostuslampola. Ja kuten Outin matkasta ministerin puheille voi päätellä, halu kehittää lammastalouden asemaa maassamme on suuri.
Pitkän aikaa Jari eli rinnakkain virkamiesuraa ja yrittäjän arkea. Suomen rajaturvallisuuden vartiointi ja sen paikallistason johtaminen ovat aika eri maailmasta olevia asioita lampaiden jalostamiseen verrattuna. Nyt reservissä ollessa yrittäjyyden eri puolet ovat auenneet vielä entistäkin paremmin.
– Kyllä siinä puhutaan monella tapaa ihan erilaisista kulttuureista. Talous on ainakin iso ero. Rajalla annettiin määrärahat, jotka olivat raamina sille, miten tehtävät toteutettiin.
– Ei minun tarvinnut koskaan miettiä, mistä ne rahat tulevat. Yrittäjänä on aina ajateltava, mistä saadaan rahoitus mihinkin asiaan. Ja se, mitä tienaa ja kuinka yrityksellä menee, on täysin omasta toiminnasta kiinni.

Yrittäjän tarvitsee
osata enemmän

Vaikka taloudenhallinta ja -seuranta olivatkin Jarille tuttuja virkamiesuralta, totesi hän, että nykyisessä hommassa tarvitaan syvempää ja monisyisempää lukujen lukemisen taitoa kuin koskaan aiemmin. Tämä huomio vei Jarin opiskelujen pariin.
– Teen aikuisopistolla yritysjohtamisen erikoistutkintoa, sillä halusin kehittää itseäni ja saada lisää osaamista yrityksessä tarvittavaan talouden seurantaan. Koulutus on mielenkiintoinen siksikin, että siellä tapaan muita yrittäjiä ja kuulen asioista muiden näkökulmia.
– Markkinointi on asia, jota ei virkamiehenä tarvinnut tehdä. Tiedottamista oli paljonkin, mutta se tapahtui aivan erilaisesta näkökulmasta.
– Virkamiehenä oli erilliset työ- ja vapaa-ajat, säännölliset tulot ja tehtävät, jotka piti hoitaa tietyllä tavalla. Yrittäjänä sitä laatii itse omat työajat, itselleen sopivimmat rutiinit ja päättää, mihin osallistuu ja mihin ei. Tulot vaihtelevat kausittain paljonkin ja lomat eivät ole automaatio.
Jarin mukaan se, kenelle sopii palkkatyö ja kenelle yrittäjyys, on pitkälti kiinni omasta asenteesta ja siitä, mihin on valmis.
– Yrittäjänä joutuu tinkimään omasta mukavuudesta, varsinkin aikoina, jolloin työtä tehdään kelloon katsomatta. Kaikkiaan yrittäjän pitää olla valmis tekemään enemmän kuin palkkatyössä. Sen vuoksi myös liikeidean on oltava sellainen, johon voi oikeasti sitoutua.
– Yrittäjällä pitää olla tieto-taitoa ja sitä on syytä hankkia koko ajan lisää. Lisäksi yrittäjänä on tärkeää, että on verkostot kunnossa. Kaikkea ei ehdi, osaa eikä edes kannata tehdä itse. On järkevintä keskittyä siihen, minkä itse osaa parhaiten ja antaa muiden tehdä alihankintana osa.
Yhteistyöverkostojen kautta yrittäjä saa monenlaista apua ja tukea arkeensa.
– Asia korostuu, kun yrittäjällä ei välttämättä ole tahoa, jolta käydä kysymässä apua ja neuvoja, tai esimiestä jolle valittaa työoloista tai -vuoroista.

Koulutus antaa
mielenvireyttä

Meneillään oleva koulutus antaa Jarin mukaan syvyyttä näkemyksiin ja osaamiseen. Hän voi sen ansiosta olla entistä paremmin mukana viemässä yrityksen asioita eteenpäin yhdessä Outin kanssa.
– Toisaalta jo mielenvireyden kannaltakin on tärkeää hakea koulutusta tai mitä tahansa sellaista tekemistä, joka vie hetkeksi pois omista pienistä ympyröistä näkemään ja kuulemaan uusia ajatuksia.
– Olemme mahdollisimman paljon mukana seudun erilaisissa tapahtumissa sekä markkinoimassa että itse oppimassa uutta.
– Tunnettavuus on yrittäjyydessä tärkeä asia. Meillä se korostuu varsinkin jalostuspuolella, jossa asiakkaamme ovat ympäri maata. Tällä seudullahan meidät tunnetaan lihantuottajina, joilta saa myös lankaa ja taljoja.
Viimeisenä, muttei vähäisempänä Jari listaa työuriensa eroista suhtautumisen kehittämiseen. Valtion virassa asioista ja linjauksista päätettiin muualla. Yrittäjällä visioiden pitää pyöriä päässä kaikessa tekemisessä.
Mutta kummassa roolissa Jari sitten viihtyy paremmin, virkamiehenä vai yrittäjänä?
– Kummassakin on omat hyvät puolensa, joten minun on mahdotonta valita. Viihdyin hyvin virkamiehenä, toisaalta taas nautin yrittäjän vapaudesta. Ajattelen niin, että aika aikaansa kutakin.