Vetouistelun puoliammattilaiset, Janne ja Erkki Väkeväinen, ovat nähneet ja tietävät, kuinka laji kehittyy jatkuvasti. Kehitys on mahdollista vain vaihtamalla avoimesti tietoja ja kokemuksia erilaisista menetelmistä, välineistä, kalastuspaikoista ja saaliista.
Tiistai-iltana Väkeväiset jakoivat tietotaitoaan ja kokemuksiaan Lähivakuutuksen tiloissa Kiteellä pidetyllä vetouistelukurssilla.
– Kalastuksessa ei ole yhtä oikeaa tapaa saada saalista ja mieltymyksiä on juuri niin paljon kuin on lajin harrastajia.
– Jos puhutaan viimeisen reilun kymmenen vuoden kehityksestä, olemme kisoja kiertäessä nähneet, kuinka saaliit alkoivat ensin kasvaa niillä, ketkä ottivat käyttöön täkyraksit. Nyt niitä käyttävät lähes kaikki ja kisoissa pärjäävät nykyisin ne, ketkä käyttävät houkutinlevyn ja täkyraksin yhdistelmää, Janne kertoi.
– Harrastusmielessä kalastaminen on tärkeää, sillä silloin tulee kokeiltua rohkeasti uusia juttuja. Niistä saamme tärkeää tietoa ja kokemusta. Kisoissa kiertäessä vain harva kokenut uistelija uskaltaa lähteä kokeilemaan mitään aivan uutta ja ennen kokeilematonta kikkaa.

Esivalmistelut
tehdään maalla

– Kaikki se, minkä voi tehdä saaliin saamisen eteen jo maalla, kannattaa myös tehdä ja vieläpä hyvin. Veneessä säätäminen on aina vaikeampaa, Janne painottaa.
Uistelu on välineurheilua. Välineitä hankkiessa kannattaa miettiä, mitä saalista on lähdössä pyytämään ja millaisesta vesistöstä.
– Erityisesti hauen ja kuhan hampaita pitää kunnioittaa ja varata hyvin kestävää siimaa. Se, kalastaako uistimella vai täkyraksilla, on ihan makuasia.
– Itse otamme Puruvedelle mukaan sinivihreän sävyiset raksihuput ja houkutinlevyt ja Pyhäjärvelle taas punaisen ja kuparin sävyjä. Värisävyillä on iso merkitys. Uistelu on laji, jossa pieniä asioita voi säätää lähestulkoon loputtomiin.
Jannen mukaan aloittelevan uistelijan kannattaa hankkia välineet liikkeestä, jossa on saatavana asiantuntevaa neuvontaa. Asiaan perehtyneemmät tekevät hyviä löytöjä eri välinevalmistajien www-sivuilta, joilta löytyy esimerkiksi veden alla kuvattua materiaalia uintiominaisuuksista.
– Värejä hupuissa ja levyissä on valtavasti ja kaikille niille löytyy omat käyttäjäkuntansa. Yksi suositeltavimmista hankinnoista voisi olla UV-pohjainen setti. Sen teho perustuu valon heijastukseen niin, että se näkyy pitkälle ja kiinnittää siten kalojen huomion lähes säällä kuin säällä.
Välineitä varten kannattaa hankkia kunnollinen pakki, jossa kaikki tarvittavat tarvikkeet kulkevat mukana. Tapsilauta, jossa tapsien siimat pysyvät suorassa ja raksit ovat aina helposti saatavissa, helpottaa ja nopeuttaa toimintaa veneessä.
– Haavin hankinnassa kannattaa kiinnittää huomio paitsi suun kokoon myös pussin syvyyteen. Matalasta pussista kala pääsee helposti ponnistamaan pois ja karkaamaan omille teilleen, Erkki muistutti.

Täkyraksi on
uniikki viehe

Janne johdatteli kurssilaiset täkyraksien ja houkutinlevyjen mielenkiintoiseen maailmaan.
– Puruveden lohisoutuun lähtevien tulee muistaa, ettei siellä saa käyttää elävää syöttiä, mutta kumikalan voi kiinnittää raksihuppuun, Janne opasti heti alkuun.
Täkyraksien käyttö oli pitkään pois muodista, sillä moni koki ja kokee edelleen raksin käytön ja sitomisen sekä huppujen hankkimisen vaivalloiseksi. Uudelleen menetelmä nousi suosioon 1990-luvun loppupuoliskolla.
– Täkyraksin suurin viehätys on mielestäni tässä: Joka kerta, kun pujotan salakan pään huppuun ja kiinnitän sen pyrstöpään koukkuun, valmistuu omatekoinen ja täysin ainutkertainen viehe. Sen uinti ja kalastavuus on kiinni siitä, millainen kala on täkyksi valittu ja kuinka se on laitettu paikalleen.
Houkutinlevyjen eli toiselta nimeltään etuhoukutinten käyttö on vetouistelun uusin trendi. Niiden teho perustuu reviiristään tarkkojen petokalojen hämäämiseen. Levyt ovat hyvin valoa heijastavia ja näkyvät veden alla kauas.
Etuhoukuttimen välähdys näyttää kalan silmissä pakenevalta kalaparvelta ja sen perässä uiva viehe haavoittuneelta kalalta. Toisaalta etuhoukutin myös parantaa perässään tulevan täkyraksin uintiliikettä ja saalisvarmuutta.