Osta näköislehti

  
 
 
 		  
 


  Etusivu
  Ajankohtaista
  Ennen vanhaan
  Tilaukset
  Ilmoitukset
  Sivunvalmistus
  Toimitus
  Palaute
  Yhteystiedot

Keskiviikko 7.12.2011

Elämä on kuin vuorikiipeilyä
Kaikki isot asiat
tehdään yhteistyöllä

Olipa kerran poika, jolla oli unelma. Unelma ei ollut mikään pieni ja tavallinen, vaan yksi suurimmista, vuoren korkuinen.
Nyt poika on 43-vuotias mies ja hän kiertää kouluilla kertomassa nuorille, että monet unelmistamme ovat mahdollisia, mutta niiden toteuttamiseen tarvitaan intoa, elämänhalua, työtä ja varsinkin yhteistyötä.
 

Kiteen yläkoulun oppilaat kuuntelivat Veikka Gustafssonin elämänoppeja, joista yksi tärkeimpiä on
muiden ihmisten huomioon ottaminen.
 
Koskaan ei ole myöhäistä hyödyntää omaa lahjakkuuttaan, opasti Kiteen yläkoululaisia vuorikiipeilijä Veikka Gustafsson.
Hän on yksi nuorille suunnatun Zest-ohjelman kahdeksasta omalla urallaan menestyneestä suomalaisesta, jotka vierailevat kouluilla kertomassa omakohtaisten kokemustensa kautta, kuinka jokainen voi toteuttaa tavoitteitaan omassa elämässään.
Gustafsson valloitti ensimmäisenä suomalaisena Mount Everestin. Unelma, joka ei olisi toteutunut ilman oikeita elämäntaitoja.

Tee oikeat
valinnat

– Kun katselen ympärilleni, huomioin, että me ollaan erilaisia kaikki. Sen takia lahjakkuuksia on myös yhtä monta erilaista ja joku lahjakkuus ei voi olla toista parempi.
– On välttämätöntä se, että me koetaan onnistumista välillä. Se on se peruskivi, joka tukee menemään eteenpäin myös sellaisilla sektoreilla, joilla ei ole niin hyvä.
– Se että on lahjakas jossakin, ei takaa, että tulee lääkäri. Saavutetaan jokainen niitä unelmia, joita meillä itsellä on. Tässä tärkeintä on valintojen tekeminen.
Valinnoilla Veikka ei tarkoittanut valintaa lukion ja ammattioppilaitoksen välillä, vaan kauemmas kantavia valintoja.
– Missä olette kuuden vuoden päästä? Moni on silloin sellaisessa ympäristössä, ettei ole ketään aikuista ohjeistamassa. Suosittelenkin kaikille lämpimästi itsestä vastuun ottamista. Kertokaa joku ihmisen taito, jossa me ollaan superhyviä ilman harjoittelua?

Himalaja on
paras opettaja

Himalajan vuoristo on ollut yksi parhaita elämäntaitojen opettajia Veikalle itselleen. Siellä jokainen virhe, se pieninkin, voi olla kohtalokas.
– Minulla on kova pää: umpiluu on harhautunut hartioiden väliin. Voisinko oppia toisten tekemistä virheistä, ettei tarvitse kaikkia virheitä tehdä itse.
– Iso osa elämäntaitoja ovat yhteistyötaidot. Me ollaan aina osa jotakin ryhmää. On tärkeä taito osata ottaa ympärillä olevat ihmiset huomioon, Veikka painotti.
– Kaikki elämän isot asiat tehdään yhteistyöllä. Jos haluaa kiivetä maailman korkeimmalle vuorelle, vuoristokiipeilyssä ehkä tärkein osa on yhteistyö. Kukaan ei kykene kiipeämään Mount Everestin huipulle yksin.
– Kuvitelkaa itsenne niihin olosuhteisiin yhdeksitoista viikoksi. Siellä on tärkeää osata motivoida itseään ja osata kannustaa kavereita. Jos sinulla ei ole yhteistyökykyä, et pääse vuorelle, etkä pysy siellä kovin kauan hengissä, jos kavereita ei kiinnosta mitä sinulle kuuluu.

Tyhmyys usein
onnettomuuden
taustalla

Elämä on monella tavalla kuin vuoristokiipeilyä. Vuoristossa on hyväksyttävä paikallisten oppaiden tavat ja uskomukset.
Samalla tavalla arkielämässä on tärkeää osata hyväksyä erilaisuutta, muutoin hankaloittaa omaa elämäänsä. Elämässä on myös osattava ottaa vastuuta itsestään.
Gustafsson kertoi esimerkin Himalajalle pudonneesta helikopterista. Uutinen otsikoitiin tiedotusvälineissä: ”Lentoliikenne vaati uhrin”.
– Ei kyse ole muusta kuin tyhmyydestä. Siellä ilma on niin ohutta, ettei kopterilla kannata lentää.
– Jos Kiteellä joku ajaisi sadan kilometrin tuntinopeudella, viritetyllä mopolla päin liikenneympyrän liikennemerkkiä, siitä uutisoitaisiin, että ”Tieliikenne vaati uhrin”.
– Ei tieliikenteellä ole mitään tekemistä sen kanssa, että joku viritti moponsa kulkemaan sataa.

Onnistumisen
hieno hetki

– Kun oli kaksi kuukautta kiivetty, oltiin Mount Everestin huipulla. Siellä tuntui, että on maailman huipulla. Näkymät ovat huikeat. Näkee maapallon kaarevuuden., vuoristokiipeilijä kuvaili yhden elämänsä vaikuttavimman hetken upeutta.
– Huipulla oltiin 15 minuuttia. Suurin riski tulee, kun on onnistuttu jossakin. Laskeutuessa tekee lapsellisen virheen. On keskityttävä siihen asti, kunnes reitti on purettu ja laskeudutaan perusleiriin viimeistä kertaa.
– En osaa kuvailla, kuinka törkeän hienolta se hetki tuntuu. Kaksi ja puoli kuukautta on oltu Himalajalla ja olen miettinyt, että mä en pysty, se on liian raskasta. Ja nyt se on tehty!
– Monet asiat on mahdollisia, joista nyt unelmoimme. Olen Tuupovaaran poika, ja siellä oli tapana sanoa, että en mie kehttoo. Ei kukaan kehttoo tehdä sinun puolestasi.

Tuija Marienberg