|
Keskiviikkona julkaistiin Kesälahdella teos, jonka nimenä on Kukka ja
kraateri, Unto Kupiainen tuotantonsa valossa I 1909 - 1949.
Hissu Teppanan kertoo kirjan johdannossa, että kaikki kesälahtelaiset
tietävät Unto Kupiaisen. Vanhempi polvi muistaa hänet kesäasukkaana,
Lehtonimen rohvessyörinä, jonka ansiosta syntyi Varmon kylän
nuorisoseura ja myötävaikutuksesta Kesälahti-Seura.
Kirjan ensimmäisessä osassa lähdetään liikkeelle vuodesta 1929,
jolloin Ballaadi koulupojan ensilemmestä -niminen ensimmäinen
julkaistu runo avasi runojatkumon. Myöhemmin julkaistava, jo hyvällä
mallilla oleva toinen osa sisältää Unto Kupiaisen kymmenen
viimeisimmän vuoden ajanjakson.
Ensisanoissaan Hissu Teppana kysyy, onko mahdollista löytää ihminen
hänen tuotantonsa takaa. Kirjan sivuilta voi päätellä, kuinka hyvin
kirjoittaja on siinä onnistunut. Sen verran kirjoittaja valottaa heti,
että kirjan työstäminen on ollut hyvin intensiivistä. Välillä työ on
seurannut uniin saakka. Unessa on tullut tunne, oispa mukava tavata.
– Kirjan nimi Kukka ja kraateri kuvastaa Unton kaksijakoisuutta. Hän
kirjoitteli toisinaan rakkausrunoja ja oli välillä taas täysin
masentunut.
Kulttuuriteko
Kirjan kustaneen Kesälahden Kulttuuriseura ry:n puheenjohtaja Irmeli
Loukkaanhuhta toteaa, että kirjan julkaisu on seuralle iso juttu, se
on kulttuuriteko. Hän ihmetteleekin, ettei kukaan ole aikaisemmin
tarttunut tähän aiheeseen.
Irmeli muistuttaa, että kirja sisältää Kesälahtea sivuavaa kulttuuria,
joka nivoutuu suurempiin kokonaisuuksiin. Kirja ei ole pintaraapaisu,
vaan pienistä palasista koottu suuri tutkimustyö.
Hän korostaa, että kirjassa on vahva kesälahtelainen leima. Kirjaan on
käytetty paljon talkootyötä. Muun muassa kirjan kansi on Riikka
Loukkaanhuhdan suunnittelema.
– Suuri kiitos, että sain kulkea kirjoittamisen matkassa ja lukijan
roolissa. Samalla sain lukea ensimmäisenä valmiin tuotoksen. Hissu on
toiminut tutkijantarkasti. Se on asiaansa perusteellisesti paneutuneen
henkilön työ, Irmeli kertoilee ja nimittää itseään lukijan
prototyypiksi.
Hissu jatkaa, että kirja on näyte siitä mitä hän on oppinut Unto
Kupiaisesta. Hän ei tavannut Untoa hänen eläessään.
Näytelmää
ei tullut
– Luukkaisen Leilan idea oli, että kirjoittaisin Untosta näytelmän.
Näytelmää ei tullut. Törmäsin tieteelliseen kieleen ja runokieli oli
mutkikasta. Kirjoittamiseen ryhdyin kymmenen vuotta sitten. Työstin
kirjaa muiden töiden salliessa. Tuskailinkin alussa, kun aineisto oli
niin laaja, Hissu selvittää.
– Kirjan työstäminen on ollut paljolti suoranaista salapoliisityötä.
Voidaan sanoa, että kirja on kirjoitettu tieteellisen oloisesti.
Riemullisinta oli eri yhteyksien löytyminen ja se, miten eri puolia
voi ihmisessä olla. Haavin nimimerkin kirjoitukset ovat aivan
toisenlaisia kuin vaikkapa kriitikon puhe. Kirjeet näyttivät oman
puolensa. Sain niitä arkistosta luettavaksi.
Runoilijana
herkkä ja vakava
Millainen mies Unto Kupiainen oli?
– Unto oli runoilijana hyvin herkkä ja vakava. Tämä koski erityisesti
sodan aikaa. Runoissa näkyy, miten kirjoittaja arvosti naista.
Hissu Teppana pohtii, että Unto Kupiainen oli aikoinaan ja vielä
vuosikymmeniä kuolemansa jälkeenkin hyvin arvostettu henkilö. Hänen
runousoppinsa voi olla vieläkin käytössä jossakin.
– Haavi oli kulttuuripiruilua; kärkevästi kirjoitettua ja se suututti
esimerkiksi Koskenniemen. Heidän välinen kirjeenvaihtonsa oli
vilkasta.
Tietoa ei
ole varjeltu
Hissu sanoo arvostavansa Untossa muun muassa rehellisyyttä, joka
varsinkin senaikaisessa kirjallisuudessa oli epätavallista. Hän
kirjoitti itsestään ja mielisairaalakokemuksistaan esimerkiksi
runossaan Vangittu laulu. Unto näki sodan kauhut ja muuttui sodan
jälkeen pasifistiksi.
– En ole varjellut kirjassa tiedon julkaisua, Unto itsekin oli
hämmästyttävän avoin. Ei hän olisi jättänyt muuten niitä kirjeitäkään.
– Untossa on monta puolta. Ihmisiä pitää ajatella kokonaisuutena eikä
leimata joittenkin piirteiden perusteella. Ihminen on aina ihminen.
Hissu selvittää, että Unto Kupiainen alkoholisoitui jo hyvin nuorena.
Unto oli herkkä rakastumaan. Hän kirjoitti runoja ihastumisen ja
rakastumisen tunteesta. Unton vaimo Kerttu eli Untolle. Kerttu antoi
miehelleen ehdottoman kirjoitusrauhan. Kerttu piti todennäköisesti
Untoa pinnalla. Unto luetti ennen julkaisemista Kertulla keveitä
kertomuksiaan. Näin vietettiin usein iltaa.
Kukka ja kraateri -kirjaa on painettu sadan kappaleen erä. Kirjaa
painetaan lisää menekin mukaan. Teosta on myynnissä Kesälahdella
Korennossa.
Veijo Mustonen
|
|
