Koti-Karjala

Tomi sai muutama vuosi sitten isänpäivälahjaksi taulun lapsistaan. Kuvasta puuttuu vain nuorin, nyt 4-vuotias Jippu. – Lasten erilaiset persoonat välittyvät kuvasta, Tomi sanoo.

Isyyteen kasvaminen on elämän mittainen matka

06.11. 08:34

TOHMAJÄRVI

Mervi Venäläinen

Ulko-ovi aukeaa, mutta ketään ei ovella kuitenkaan näy. Perheen pienin, 4-vuotias Jippu avaa tulijalle oven, ja kipittää saman tien leikkeihinsä.

Tuvassa odottaa perheen isä, Tomi Salmi, 44. Kotona on myös 13-vuotias Paavo, joka nappaa pian pikkusiskon mukaansa lastenhuoneeseen.

– Jippu on kaikille isommille tosi tärkeä. Hän on selkeästi muita nuorempi, niin hänelle on myös helppoa osoittaa hellyyttä, Tomi tuumaa.

KAHVIKUPIN ääressä keskustellaan isyydestä, lasten kasvattamisesta ja perhe-elämästä. Rajavartiolaitoksen palveluksessa tutkinnanjohtajana työskentelevän Tomin oma lapsuus ei kulunut perinteisessä ydinperheessä, vaan hänet kasvatti yksinhuoltajaäiti.

– Minulta on joskus kysytty, miten voin olla isä, kun itselläni ei ollut arki-isyyden mallia. Mutta eihän siihen valmista mallia ole, vaan jokaisen on löydettävä oma tapansa olla isä.

Tomille perhettä ei määritä biologia tai perinteiset perhemallit. Hän jakaa uusperheen arjen vaimonsa Annan, 33, kanssa. Saman katon alla elää kuusi lasta, neljä on maailmalla.

Vanhemmuudessa Tomi kokee tärkeimmäksi jakamisen. Tasavertaisen kumppanin merkitys on suuri.

– On rikkautta puntaroida ajatuksiaan ja tehdä suunnitelmia toisen kanssa, joka näkee asiat toisesta näkökulmasta.

VAIKKA Tomi on ollut isä puolet elämästään, hän kokee silti olevansa isyydessä vielä keskeneräinen. Parikymppisenä isyys näyttäytyi erilaisena kuin nyt. Lasten kasvaessa myös vanhemmuuden haasteet muuttuvat.

– Isyys on jatkuvaa kasvamista vanhempana ja ihmisenä. Sillä polulla en ole valmis. Se on monipuolinen ja kokonaisvaltainen oppimisprosessi.

Pelkkää iloa ja onnea isyys ei ole ollut. Väliin on mahtunut vuosia yksinhuoltajana, ja uupumustakin monista eri tekijöistä johtuen. Jaksamisessa kantavana ajatuksena on ollut vastuu lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan.

– Välillä isyydestä on puuttunut rentous, ja elämä on ollut selviytymistä. Rakensin itselleni pärjäämisen kulttuurin, jossa velvollisuudentunto ja vastuu painoivat.

Yksin pärjäämisestä oli vähällä muodostua vankila, kunnes elämään tuli Anna.

– Anna on harvinaislaatuinen ihminen. Hän ei lähtenyt karkuun, vaan jäi viereeni.

– Ja kyllähän se elämä taisi vähän naisen kosketusta kaivata, Tomi naurahtaa.

ISYYTEEN on iän myötä tullut uutta näkökulmaa. Tomille isyys on parhaimmillaan yhdessä tekemistä, oppimista ja jakamista. Mopon rassailun, kalastamisen ja retkeilyn merkeissä tunteista puhuminenkin helpottuu.

– Oma lapsuusaikani oli rakastavaa, mutta tunteista ei paljon puhuttu. Se ei ole minulle luontevaa, mutta sitäkin on joutunut opettelemaan.

– Saatan olla joskus yksioikoinen, ja ajatella, ettei asioita tarvitse joka suunnasta niin syvällisesti pohtia.

Perheessä, jossa on useita teini-ikäisiä, ei voi välttyä arjen ristiriidoilta. Tomi myöntää, että välillä hermo menee, kun keskustelussa vastaan asettuu teinikapinallinen. On jaksettava laskee kymmeneen useammankin kerran.

– Niissä tilanteissa omasta tunnetilasta on päästettävä irti. Olen oivaltanut, että minun ei tarvitse olla voittaja jokaisessa sanaharkassa.

– Raskaimpia hetkiä vanhemmuudessa on, kun joutuu myöntämään, että itseltä ei löydy keinoja ratkaisemaan lapsen asioita. Siitä tulee vajavaisuuden tunne, ja osittain luopumistakin on joutunut kokemaan.

TOMI ei koe isyyden suhteen paineita ulkoa päin. Tavoitteena hänellä on onnistua isyydessä itselle tärkeisiin arvoihin nojaten.

– Tavoitteenani on auttaa lapsiani kasvamaan oman elämänsä sankareiksi. Toivon, että pystyn olemaan olemassa heille aina tarvittaessa. Että he kokisivat aina voivansa tulla luokseni.

Tulevaisuudelta Tomi odottaa aikuisten välistä, avointa suhdetta lapsiinsa. Isovanhemmuuden ajattelu tuo kasvoille pienen, lämpimän hymyn. Omilta isovanhemmilta on jäänyt monia tärkeitä muistoja.

– Isovanhemmuus kasvattaa varmasti uudella tavalla. Siinä lienee odotettavissa samanlainen kehityskaari kuin isyydessäkin. Todennäköisesti asioihin osaa sitten suhtautua rennommin.

– Toivottavasti omat lapset sitten aikanaan ymmärtävät, että kaikessa epätäydellisyydessänikin olen aina halunnut lasten parasta, ja tehnyt parhaani sen hetkisen tiedon ja ymmärrykseni mukaan.

KESKUSTELUA AIHEESTA

NÄKÖISLEHTI

Koti-Karjala ilmestyy myös näköislehtenä.

Kirjaudu palveluun ›

Tilaa näköislehti ›

GALLUP

Kärsitkö siitepölystä?

KUVAGALLERIAT

Katso lukijoiden kuvat sekä Koti-Karjalan toimituksen kuvagalleriat.

KUVAGALLERIAT ›