Lea Wegelius, Sirkka Niiranen sekä Veikko ja Erkki Niiranen muistelivat samoilla pihoilla asunutta Lahja Niirasta. Niirasten talojen välissä on kaunis vanha aitta.

Jokainen ihminen on muistelun arvoinen

14.09. 07:40

VÄRTSILÄ

Riitta Hakulinen

Kipinä lehtijutun tekoon voi lähteä hyvin monenlaisista sytykkeistä. Eila Järvinen oli yhteydessä toimitukseemme ja kertoi, kuinka vaikuttunut hän oli hyvin tuntemansa patsolalaisen Lahja Niirasen hautajaisissa puhuneen Sirkka Niirasen muistelupuheesta, jossa korostui entisajan yhteisöllisyys.

Lahja Niiranen eli kuukautta vaille 98-vuotiaaksi. Hän ei ollut merkkihenkilö, eikä kotona viihtyvää Lahjaa juurikaan tunnettu Patsolan kylän ulkopuolella. Hän oli kuitenkin aito ja hyvää tahtova karjalaisnainen, joka teki lähtemättömän vaikutuksen lähipiiriinsä.

– Asuimme Lahjan ja hänen Lempi-sisarensa kanssa näillä samoilla pihoilla lapsuudesta lähtien. He olivat kuin varaäitejä meidän perheen lapsille. Viimeisinä vuosina roolit muuttuivat ja minä hoidin Lahjan asioita, kertoi Sirkka Niiranen Patsolan lapsuudenkodissaan.

Neiti-ihmisinä eläneet Lahja ja Lempi olivat serkkuja naapuritalossa elävien Sirkan, Erkin, Veikon ja Teuvon isälle. Sisarusten lisäksi Lahjaa, ja kymmenen vuotta aiemmin kuollutta Lempiäkin, muistelemaan oli Niirasen tupaan saapunut lähinaapuri Lea Wegelius.

– LAPSENA juoksimme Paapulan ja kodin väliä monta kertaa päivässä, varsinkin silloin kun radiosta tuli Markus-sedän lastentunti. Meillä ei ollut vielä radiota silloin, Sirkka Niiranen kertoi ja lisäsi, että Paapula-nimi tuli Lahjan ja Lempin äidin lisänimestä Paapu.

– Jouluja vietettiin vuorotellen kummassakin talossa ja joulupukki oli aina vieraana. Yhteisiä olivat myös saunaillat yhteisessä savusaunassa. Naiset yhdessä pesivät meitä lapsia ja kantoivat viltin sisässä tukka jäässä meitä omaan tupaan.

Mieleen muistuvat myös kylän naisten yhteiset pyykkäyshetket läheisellä Karhulammella.

– Viltistä tehtiin vitvi eli riippukeinu puiden väliin ja siinä me lapset vuorollaan nukuimme. Pyykkisavut nousivat padoista ja pesty pyykki kannettiin vasuissa kotiin kuivumaan, Sirkka muistelee.

– Eläinten suolista ja potaskasta keitettiin itse maasaippuaa, jota käytettiin pyykinpesussa. Eläinten tappamisen yhteydessä otettiin suolet talteen ja lipeäkiven avulla saatiin suolet sulateltua, muisteli Erkki Niiranen.

LAHJALLA ja Lempillä oli yhteisessä taloudessaan selvä työnjako. Lahja pesi pyykit ja siivosi, Lempi puolestaan hoiti kauppa-asiat, ruuanlaiton ja juoksevat asiat. Usein siskoksilta tuli lauantaina lämpimäisinä piirakoita, vatruskoita tai kukkosia naapuritaloon.

– Lempi kävi mielellään retkillä ja vieraili kylässä, Lahja puolestaan oli enemmän kotona ja otti mielellään vastaan vieraita, Sirkka kertoi.

Väkeä talossa kävikin usein, senkin vuoksi, että se toimi Patsolan postien jakelupaikkana vielä 60-luvulla. Siskosten veli Onni toimi postinhoitajana ja sai siitä myös presidentin myöntämän mitalin.

– Posteljooni toi postin Kaurilasta ja siitä Niirasen tuvan pöydältä sen sai käydä hakemassa. Seinässä oli pieni puinen keltainen laatikko, josta sai postimerkkejä maksua vastaan, Lea Wegelius muisteli.

Maatilan töiden ohella siskokset tekivät käsitöitä - Lempi vaatteita neulomakoneella ja Lahja kangaspuilla mattoja.

– Lahja ennätti kutoa mattoja varmaan kilometreittäin. Tilauksia tuli lähipitäjistä ja kauempaakin, Sirkka totesi.

– Kymmenisen vuotta sitten Lahja koki, että hän ei pärjää enää Lempin kanssa, tällä kun oli ”aisenhauveri” eli Alzheimerintauti. Lempi siirtyi hoidettavaksi terveyskeskukseen ja kuoli puoli vuotta myöhemmin.

KOTIHOITO kävi Lahjan luona loppuvuosina useamman kerran päivässä. Lisäksi Niirasen sisarukset auttoivat häntä monin tavoin.

– Kun liikkuminen alkoi olla huonoa, kännykkä oli verraton apu yhteydenpidossa. Monesti Lahja soitti ja pyysi Erkkiä ja Veikkoa nostamaan, kun hän oli ottanut mukin, Sirkka kertoi.

– Lahjalla oli ilmiömäinen muisti ja häneltä usein kysyimme sukuselvityksiä. Hän seurasi myös tarkkaan yhteiskunnallisia asioita lehdistä ja televisiosta. Eduskunnan kyselytunteja katsoessa hän saattoi puhujan jälkeen ilmaista oman mielipiteensä ääneen, Veikko Niiranen totesi.

Lahja sai elää omassa kodissaan niin pitkään kuin se oli mahdollista tiiviin tukiverkon ansiosta. Viimeiset pari kuukautta hän vietti sairaalassa, jossa Sirkka, Lea ja useat sukulaiset ja ystävät kävivät häntä useita kertoja tervehtimässä.

– Viimeisinä viikkoina hän sanoi moneen kertaan olevansa valmis lähtemään. Usein hän kertoi näkevänsä omilla silmillään jo rajan toiselle puolelle siirtyneitä läheisiään, kuten äitiään ja sisaruksiaan, Sirkka kertoi.

KESKUSTELUA AIHEESTA

NÄKÖISLEHTI

Koti-Karjala ilmestyy myös näköislehtenä.

Kirjaudu palveluun ›

Tilaa näköislehti ›

GALLUP

Käytätkö nasta- vai kitkarenkaita talvella?

KUVAGALLERIAT

Katso lukijoiden kuvat sekä Koti-Karjalan toimituksen kuvagalleriat.

KUVAGALLERIAT ›