”Viha rajoittaa, rakkaus tekee ehjäksi”

20.06. 07:25

KESÄLAHTI

Kaisa Gröhn

Sovintolassa on tänä kesänä esillä Laila Pullisen (1933–2015) näyttely ”Minulla on ehjät kädet, minä en pelkää kuolemaa”. Nimi tulee Pullisen viimeisestä kesästä, jolloin hän kertoi lauseen serkulleen. Näyttelyn oli avaamassa hänen poikansa Jean Ramsay.

Pullinen oli tunnetuimpia suomalaisia kuvanveistäjiä ja hän käytti materiaaleina lähinnä kiveä ja pronssia. Hän opiskeli Suomen taideakatemiassa Helsingissä 1953–1956, sekä Roomassa Accademia delle Belle Artissa ja Perugiassa Accademia Pietro Vanuccissa. Hänen töitään on ollut 1950-luvulta saakka esillä Suomessa ja ulkomailla.

Vuonna 1995 Pulliselle myönnettiin professorin arvonimi ja vuonna 2006 hänestä tuli Kuvataideakatemian kunniatohtori.

NYT ESILLÄ oleva näyttely on lähtenyt Pullisen viimeisistä grafiikan lehdistä. Hän signeerasi viimeisen vuonna 2015 ennen kuolemaansa.

– Järkytyin kun näin kuvat. Ne ovat todella ilmaisuvoimaisia, kertoo Ramsay.

Pullinen teki ensin veistokset ja sitten vasta kuvat, yleensä tehdään toisin päin.

– Veistokset ovat esillä niin, että katsojat näkevät piirustuksen sen edessä ja tajuavat, kuinka teosta katsoa. Piirustukset ovat ikään kuin käyttöohjeet kuinka katsoa teosta.

Näyttelyssä ollaan Italiassa ja Kreikassa. Marmori ja pronssi dominoivat sen toista huonetta.

– Hän samalla tavalla palasi renessanssin teoksiin kuin aikaisina Italian aikoinaan.

Näyttelyn toinen huone on nimetty tanssisaliksi. Sen takaseinä määrittää huoneen. Seinällä on neljä suurta piirustusta.

– Ideana on liikettä näyttävä kangas. Teoksissa on tanssivia hahmoja.

– Tanssi oli Lailalle taiteenmuoto, joka oli hänestä lähimpänä kuvanveistoa.

Pullisella oli oma tapansa tuoda taidettaan lähemmäksi ihmisiä. Näyttelyssä on mukana kaksi tutun kuuloista teosta, HERMES (Myllylä) ja DIOCLES (Häkkinen).

– Teokset on nimetty siksi näin, koska Laila ajatteli että yleisö ei välttämättä tunnista antiikin nimiä. Hän teki niin vakavamielisesti, mutta vähän kieli poskella. Teoksissa ei kuitenkaan pilkata ketään.

Näyttelyn ensimmäisessä huoneessa on esillä Pullisen fotostaattiteoksia. Siellä on myös näyttelyn pääteos, joka on eräänlainen piste hänen uralleen. HERAKLES grafiikkatyö valmistui neljä kuukautta ennen taiteilijan kuolemaa.

– Se kuinka Laila on tyhjentänyt tussinsa roiskeet teokseen saa minulta karvat pystyyn, kertoo Ramsay.

– Teos on mestarin viimeinen suoritus.

TAITEILIJAN elämä ei ollut helppoa.

– Laila sairasti paljon elämänsä aikana. Hän sairasti lapsena tuberkuloosin ja menetti toisen keuhkonsa.

– Se rajoitti paljon sitä, mitä hän pystyi tekemään. Hän sitten päätti, että ryhtyy taiteilijaksi, koska siinä ei rajoitteet haitanneet. Hän menetti sydämensä kuvataiteelle ja etenkin kivelle materiaalina.

Taiteen tekeminen jätti jälkensä myös taiteilijan käsiin.

– Lailan kädet olivat ihan rikki. Oli nivelrikkoa, jänteitä poikki kulmahiontakoneella ja luita poikki.

Vuonna 2004 Pullinen sai aivoinfarktin. Tämän seurauksena hänen vasen puolensa ei toiminut enää kunnolla.

– Hän kulki kepin kanssa. Töitä Laila teki loppuun saakka. ”Jos on taiteilija, siitä ei voi jäädä eläkkeelle”, hän totesi.

Pullinen oli ennakkoluuloton ja rohkea myös taiteen ulkopuolella. Hänen ensimmäinen ateljeensa sijaitsi Roomassa ja ensimmäisen matkansa sinne hän ajoi Vespalla Euroopan halki.

Hän raivasi ja kunnosti ateljeen itse ja se toimii vieläkin.

NÄYTTELYLLÄ on sidos Karjalaan Pullisen itsensä kautta. Hän syntyi Terijoella, josta joutui sodan aikana lähtemään evakkoon Lahteen. Siellä hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa.

– Laila piti itseään karjalaisena. Hän ei enää koskaan palannut sinne. ”Menneisyyteen ei voi palata”, hän totesi. Hän halusi säilyttää Karjalan sellaisena kuin sen muisti.

– Karjala oli maantieteellinen paikka, mutta myös tapa elää.

Idea näyttelyyn tuli Kesälahden kulttuuriseuran jäseneltä Kari Pennaselta. Hän kävi katsomassa Pullisen näyttelyn hänen kotonaan Vantaan Nissbackassa ja ajatteli, että olisi hienoa saada näyttely myös Sovintolaan.

– Kun Kari puhui minulle näyttelystä, tuli heti ajatus että Karjala, en voi kieltäytyä, kertoo Ramsay.

– Oli aikakin palata rajan pintaan.

Laila Pullinen kuoli vuonna 2015.

– Laila ei pelännyt kuolemaa. Hän kuoli käsivarsilleni Meilahden sairaalassa.

Ramsay viimeistelee parhaillaan elämänkerrallista kirjaa äidistään. Sitä alettiin tekemään haastattelujen pohjalta, joissa hän jututti Pullista.

– Myös oma ääneni kuuluu teoksessa vahvasti. Tein kaksikymmentä vuotta yhteistyötä Lailan kanssa.

Kirjan nimi on Rikkirevitty nukke – Laila Pullisen elämä ja monta kuolemaa.

KESKUSTELUA AIHEESTA

NÄKÖISLEHTI

Koti-Karjala ilmestyy myös näköislehtenä.

Kirjaudu palveluun ›

Tilaa näköislehti ›

GALLUP

Käytätkö nasta- vai kitkarenkaita talvella?

KUVAGALLERIAT

Katso lukijoiden kuvat sekä Koti-Karjalan toimituksen kuvagalleriat.

KUVAGALLERIAT ›