Tohmajärveläinen Helmi Löppönen saa helposti palautettua mieliinsä sen, miltä lapsuuden ja nuoruuden juhannukset Tervavaarassa tuoksuivat. Tuoksujen muistomaailmassa yhdistyvät puhtaiden tekstiilien ja seinähirsien vivahteet, tuore vehnänen ja piirakat sekä isän pystyttämät juhannuskoivut.
– Juhannusta alettiin odottaa ja valmistella heti kesäkuun alussa. Tuvasta raivattiin kangaspuut pois ja sen jälkeen alkoi raanujen ja liinavaatteiden kevätpyykki.
– Posteleihin vaihdettiin uudet oljet. Olkien vaihdon jälkeen posteli oli pullea ja nukkuminen oli aikamoista kellumista. Siinä ei aina tiennyt, kestääkö patjalla vai putoaako lattialle, Helmi nauraa.
Alkukesän kohokohtiin kuului myös aittaan nukkumaan muuttaminen heti, kun säät vain olivat lämmenneet sen verran, että siellä tarkeni.
Kun pyykit oli pesty ja raikkaassa kevättuulessa kuivateltu, alkoi tuvan pesu.
– Siskojen kanssa pestiin pyykkiharjalla hirsiseinät. Siinä touhussa sai tikkuja käsiinsä ja illalla oltiin kaikki ihan likimärkiä, kun vesi oli päivän valunut käsivarsia myöten.
– Meillä oli kotona maalattu lattia, joten lattioiden pesua ei tehty veden ja hiekan kanssa. Tätini vastuulla oli vuosittain uuninrappauksen valkaisu liitujauholla.
– Pestyt seinät antoivat oman tuoksunsa. Siitä tiesi, että nyt on puhdasta.
Ennen juhannusta siivottiin tuvan lisäksi kaikki pihapiirin rakennukset. Navetasta tyhjennettin lannat ja seinät ja katot ripsuttiin puhtaiksi. Samoin juhannukseen mennessä piti puhdasta olla myös kalustoliiterissä ja aitoissa.
Pihapiirin juhannustunnelman viimeistelivät juhannuskoivut.

Vehnänen oli
juhlan merkki

Kun perheessä oli paljon porukkaa ja vähän rahaa, ei ruokapuoli ollut aina juhannuksena mitenkään runsasta. Jos oli mahdollista, niin teurastettiin vasikka, josta saatiin tuoretta lihaa. Jos sitä ei ollut, niin sitten syötiin arkisempaa ruokaa.
– Juhannusaattona paistettiin kuitenkin aina piirakat ohraryynitäytteellä. Riisi oli juhlaruokaa ja riisivelliä keitettiin pyhäaamuisin.
– Ja silloin kun oli vehnästä, tiesi, että nyt meillä on juhla! Juhannukseksi sitä paistettiin, jos vain mahdollista ja varsinkin lapsena vehnäsen saaminen oli ehkä jopa kaikista tärkeintä juhannuksessa.
Helmi muistelee, kuinka pärekattojen aikaan leipominen vaati aina omat varotoimenpiteensä.
– Juhannusaatonkin leivontapäivä alkoi siitä, kun isä kiipesi vesiämpärin ja vastan kanssa katolle vahtimaan, ettei kipinät vain pääse sytyttämään kattoa tuleen.
– Piirakoita vasten piti olla oikein kuuma uuni, joten tuvassa tarkeni, varsinkin jos oli lämmin sää muutenkin.
– Ruis oli siihen aikaan elinehto. Jossain vaiheessa, kun ruista oli enemmän saatavana, tehtiin rukiista juhannukseksi ihan valkoista leipää, jota sanottiin lestyleiväksi.

Juhannuskaksoset

Juhannusaaton leivontapölyt pestiin pois vastalla kylpien juhannussaunassa. Saunan jälkeen nuoret kiirehtivät tanssimaan ja juhannuskokolle.
– Tanssimaan pääsin vasta sen jälkeen, kun rippikoulu oli käyty ja sittenkin vasta vanhemmilta saadun luvan perästä ja isompien sisarusten valvonnassa.
– Kutsun seurojentalolle mentiin jalkaisin 12 kilometrin matka tanssimaan. Musiikiksi meille riitti se, että joku soitti haitaria.
– Sodan aikaan, kun tanssiminen oli kielletty, pistimme piirileikiksi, sillä ne olivat sallittuja ja silloin tietenkin laulettiin. Ja olihan niitä nurkkatanssejakin, missä tanssittiin salaa kaikista kielloista huolimatta. Naimisiin menon ja Kaurilaan muuton jälkeen käytiin tanssimassa Kaurilan lavalla.
– Meillä oli kristillinen ja raitis koti, joten meidän perheessä ei tehty koskaan juhannustaikoja eikä viina kuulunut juhannukseen. Tiesin toki, että monessa muussa perheessä tehtiin taikoja. Ja miehet keittivät pontikkaa juhannusta varten - joskin keittivät ne sitä muulloinkin.
Aikuisiän juhannuksista Helmin mieleen on jäänyt erityisesti vuoden 1955 juhannuspäivän aamu. Koko yön valvomisen jälkeen perheen tyttökaksoset näkivät päivänvalon ja Helmi totesi olevansa jo viiden lapsen äiti, vaikka vanhin oli vasta 2,5-vuotias. Vanhimman tyttären ja kaksostyttöjen väliin kun oli ehtinyt syntyä jo kaksospojatkin. Jälkikasvua kertyi kaikkiaan kuuden lapsen verran.
– Viime vuosina olen tykännyt käydä Vanhassa pappilassa seurakunnan juhannusjuhlissa. Saa nähdä, pääseekö sinne tänä vuonna vai mitä sitä on tällä kertaa ohjelmassa.
– Ihan vanhoista perinteistä on tallella ainakin se, että matot pitää olla juhannukseksi puhtaat, Helmi tuumii kääntäessään kuivumassa olevaa mattoa paremmin auringon suuntaan.