Etusivu
  Ajankohtaista
  Ennen vanhaan
  Tilaukset
  Ilmoitukset
  Sivunvalmistus
  Toimitus
  Yleisönosasto
  Palaute
  Yhteystiedot

Keskiviikko 4.10.2006

Tryffelin puoliviljely toisi euroja maaseudulle

Tryffelisienten viljely on toistaiseksi käyttämätön mahdollisuus Suomen maaseudulla. Kokemukset Ruotsista ovat kuitenkin rohkaisevia. Suomessa tryffeleitä on löytynyt luonnosta, mikä osoittaa, että sieni pystyy sopeutumaan pohjoisiin olosuhteisiin.
 


Osterivinokkaan tuottaja Esko Hokkanen keskusteli vilkkaasti tohtori Salem Shamekhin kanssa tryffeliviljelyn mahdollisuuksista.
 
Tryffelisienestä kertoi Rääkkylässä torstaina tohtori Salem Shamekh, joka tutkii tryffeleitä Helsingin Teknillisessä korkeakoulussa biopfosessitekniikan laitoksella.
Tryffeli kuuluu maljasienten lahkoon. Ne kasvavat maan alla jopa 30 senttimetrin syvyydessä ja ovat siksi vaikeasti havaittavia.
Suomesta esimerkiksi Liperistä ja Joensuusta löydetyt luonnonvaraiset tryffelit ovat niin sanottuja kalkkitryffeleitä.

Aromikas herkku
Tryffeli on muiden sienten tapaan hyvin proteiinipitoinen. Sitä ei kuitenkaan käytetä ravinnoksi niinkään ravintoarvonsa vaan herkullisen arominsa vuoksi hyvin pieninä määrinä maustamaan muita ruokia, kuten kastikkeita, munakkaita ja liharuokia.
Tryffelin kilohinta esimerkiksi Ruotsissa on 800 euroa kilolta. Mitä pohjoisempana sitä viljellään, sillä kalliimmaksi hinta muodostuu. Markkinointi ei Shamekhin mukaan ole ongelma. Sienet voi myydä vaikka Internetin kautta.
- Uudessa Seelannissa tryffeliä ruvettiin kasvattamaan vientiä varten, mutta paikallinen kysyntä kasvoi niin suureksi, että kaikki tryffelit myydään kotimaan markkinoille, Shamekh kertoo.
Tryffeli tunnetaan myös afrodisiana eli lemmenruokana. Sen uskotaan tekevän miehistä helliä ja naisista halukkaita.
Tosin tryffelin haju saattaa olla hyvinkin luotaan työntävä.
- Haju muistuttaa miesten sukkia, joita ei ole vaihdettu kolmeen päivään, tohtori Salem Shamekh kertoi hymyillen.
Toki löytyy myös miellyttävämmänkin tuoksuisia tryffeleitä, esimerkiksi tumman suklaan, pähkinän tai mustan oliivin tuoksuisia.
Suomalaisissa tryffeleissä on ollut valkosipulin tuoksua.
Tryffeleitä on useita eri sukuja. Parhaiten tunnettuja ovat Tuber, Tirmania ja Terfezia -suvut.
Tryffelit ovat ulkonäöltään mukulamaisia. Koko vaihtelee hasselpähkinästä omenaan. Väriltään tryffeli voi olla valkoinen, ruskea, punainen tai liki musta.
Suurin tryffeli on painanut 2, 5 kiloa. Ruotsista on löydetty 225 gramman painoinen tryffeli.

Tammia kasvattamaan
Tryffeleitä on viljelty 1810-luvulta saakka. Tuolloin ranskalainen monsieur Talon havaitsi tammen ja tryffelin yhteyden.
Sittemmin tryffeleiden viljely on laajentunut sen kotiseudulta Ranskasta USA:han, Uuteen Seelantiin, Australiaan ja viime vuosina Ruotsiin.
- Uudessa Seelannissa tryffeli ei kasva luonnonvaraisena, silti sieltä on saatu erinomaisia satoja. Suomessa tryffeliä tavataan luonnonvaraisena, joten mahdollisuus viljelyn onnistumiseen on olennaisesti parempi, tohtori Shamekh kertoi.
Ensimmäinen suomalainen tryffelin koeviljelmä on Mikkelin lähellä Juvalla, jonne on istutettu tryffelin itiöillä tai rihmastoilla ympättyjä tammentaimia. Sienirihmaston istuttaminen tapahtuu laboratorio-olosuhteissa.
- Koeviljely on riski ja vaatii viljelijältä huolellisuutta varsinkin kesäaikaan. Tammet täytyy suojata eläimiltä ja rikkakasveilta. Myyrä on erittäin hankala eläin tammen ja tryffeleiden kannalta. Talvella taas pitää suojata taimet pakkaselta, Shamekh kertoi.
Tammen kasvuvyöhyke ulottuu juuri ja juuri Pohjois-Karjalan eteläosiin kolmosvyöhykkeelle, johon Rääkkylä osittain suurten vesistöjen ansiosta kuuluu.
Salem Shamekh uskoo kuitenkin, että tulevaisuudessa on mahdollista, että koivu voisi olla tryffelisienen isäntäkasvi. Niinpä tryffeleitä voisi kasvattaa pohjoisemmassakin. Luonnonvaraisia tryffeleitä on löytynyt Oulun korkeudelta.
Suomessa kasvatettavat tryffelit ovat samaa Tuber-sukua kuin Ruotsissa viljeltävät kesätryffelit.
Tryffelit eivät menesty kovin happamassa maassa. Maaperän ph:n tulee olla vähintään neljä. Kuten sienet yleensäkin, tryffeli on hyvin riippuvainen sateesta. Useissa viljelykohteissa viljelmiä kastellaan sadon varmistamiseksi.
Shamekhin mukaan tryffeleiden viljely on pitkäjänteistä työtä. Tuloksia saattaa joutua odottamaan viisikin vuotta.
Suomessa syys-lokakuu on parasta tryffelin satoaikaa. Aikaisina kesinä sieniä saattaa löytyä jo elokuussa.
- Pohjoismainen sesonki on eri aikaan kuin esimerkiksi etelä- ja keskieurooppalainen, joten hinta on hyvä ja menekki on taattu.
Tryffeli on muiden sienten tapaan parhaimmillaan tuoretuotteena. Muutaman päivän sitä voi säilyttää ilmatiiviisti pakattuna jääkaapissa. Aromi häviää herkästi säilytyksessä eikä ole palautettavissa.
Tryffeliä voi säilöä oliiviöljyyn tai suolaliemeen.

Possu vai koira
Suomesta puuttuu täysin tryffelikulttuuri, joten tryffelien poimiminen voi olla alkuun hankalaa.
Tryffeleiden paljastamiseen maasta tarvitaan eläimiä. Kärpäset haistavat tryffelit ja pörräävät sieniesiintymien päällä aamuin ja illoin.
Varmin tryffelin löytäjä on sika, sillä sika löytää tryffelin luontaisesti. Sika tosin pitää tryffelistä liikaakin ja yleensä syö löytämänsä arvokkaan herkun.
Koiran voi kouluttaa etsimään ja kaivamaan tryffeleitä. Koirat oppivat nopeasti ja työskentelevät työn opittuaan jopa tehokkaammin kuin siat. Koirat eivät syö sieniä.
Tryffelit voi kaivaa maasta talikolla.
- Ruotsin maaseudulle on syntynyt uusi elinkeino: tryffelikoirakennelit, Sahmekh kertoi.

Tryffeli kiinnostaa
Torstai-iltana Rääkkylän valtuustosaliin oli tullut muutama sientenviljelijä.
Osterivinokasta Kompakalla viljelevä Esko Hokkanen oli yksi heistä.
-Kyllä tryffelin kasvatus kiinnostaa. Pitää vaan saada vielä lisää tietoa. Olisihan se hyvä lisä nykyiselle osterivinokastuotannolle, Hokkanen kertoi.
Rääkkylään toivotaan muutamaa koeviljelijää. Asiasta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä maaseutusihteeri Raita Joutsensaareen niin pian kuin mahdollista.
Tryffelin kasvatusta varten tarvitaan peltomaata. Pinta-alat eivät ole suuria, muutama sata neliötä on riittävän suuri koeviljelyala.

Riitta Makkonen