Tämän lehden sivuilla uutisoitiin aiemmin Petravaaran maastossa tapahtuneesta hirvijahdista, jossa oli mukana kylän oman hirviporukan lisäksi LC Tohmajärvi ja riistanhoitoyhdistyksen väkeä.
Mukaankutsuttuna ensimmäisessä jahdissa olivat mukana naismetsästäjät. Jahdin aikana oli tarkoitus kaataa hirvi, joka lahjoitetaan kouluruokailuun.
Ensimmäinen jahti ei tuottanut tulosta, mutta toisella kerralla metsästäjillä oli parempi onni matkassa. Jännittävien vaiheiden jälkeen Erkki Kuittinen sai kaadettua naarashirven.
Hirvi päätyi Farmisavun kautta Tietäväisen koulun keittiöön, jossa siitä valmistettiin viime viikolla hirvijauhelihakastiketta. Tällä viikolla torstaina Tietäväisen ja Kemien koulujen jouluaterialla herkuteltiin hirvestä ja possusta valmistetulla karjalanpaistilla.
Mukana jouluaterialla olivat jahtiin osallistuneiden tahojen ja kunnan edustajat sekä lähiruokalahjoitusten idean alkuperäinen isä Sampo Rauma.
– Lahjoitusajatushan lähti alunperin siitä, kun ihmettelin, kuinka kunnassa syödään tuontiperunoita, vaikka ruuan tuotanto alkaa koulusta katsottuna tien toiselta puolen. Minusta se on hullua.
– Yhden koululaisen ruokaan käytetään saman verran rahaa kuin lihasian rehuun. Kuuluuko meidän sivistykseen hoitaa asia näin?
– Koululla on iso merkitys lasten ravitsemuksen suhteen. Tästä kertoo se, että maanantaisin ruokaa tarvitaan 1,5 -kertainen määrä muihin viikonpäiviin verrattuna.
– Euron satsaaminen suoraan lapsiin kouluruokailun kautta menee perille juuri oikeaan osoitteeseen. Jos annetaan sama euro vaikkapa toimeentulotuen kautta, siitä 90 senttiä voi mennä vanhempien ”mäyräkoiraan”, Rauma totesi.
Rauman aloitteesta liikkeelle lähteneillä lähiruokalahjoituksilla on saatu nostettua kouluruoan tasoa Tohmajärvellä. Oppilaat ovat saaneet tutustua erilaisiin ruokiin ja oppineet mm., mikä on makkaran ja leikkeen ero.

Lähiruokapäivät
erottuvat edukseen

Tietäväisen koulun keittiö valmistaa päivittäin 666 ateria-annosta. Kokolihaa olisi ilman viljelijöiden liikkeelle pistämää lahjoituskampanjaa tarjolla vain aniharvoin. Myöskään riistaherkkuja kouluruokailussa ei yleensä nähdä.
– Luin lehdestä, että myös riistaa voisi lahjoittaa ja lähdin viemään ideaa eteenpäin. Yhteislupa-alueen kaikki metsästysseurat ottivat lahjoitusidean lämmöllä vastaan ja hirvenkaatoluvista yksi päätettiin käyttää tähän tarkoitukseen.
– Jahdin toteuttajiksi valittiin Petravaaran hirviporukka ja lions klubi, sillä heillä on pitkät perinteet jahtiyhteistyöstä, Tohmajärven riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja Mika Susi kertoi.
Se, millaisten vaiheiden kautta hirvi oppilaiden lautasille lopulta päätyi, on varsin jännittävä tarina. Lehdistö kuuli sen jo paistin äärellä ja oppilaille tarina kerrottiin perjantaina aamunavauksessa.
– Tuntia ennen kuin Erkki painoi liipaisimesta, jouduimme jättämään ajon kesken. Jahdissa koiramiehenä toiminut Tarmo Eronen joutui silmäkkäin kahden karhun kanssa vain 10 metrin etäisyydeltä.
– Kolmatta karhua, eli näiden kahden pennun emoa ei haluttu jäädä odottelemaan paikalle, Pekka Kunnas kertoi jahdin jännittävimmistä vaiheista.
Lahjoituksena saatu hirvipaisti sai kiitosta oppilailta. Samoin koko lähiruokakampanja. Kampanja on tuonut mm. karjalanpaistin koulun ruokalistalle monen vuoden tauon jälkeen.
– Kyllä sen huomaa, milloin on tarjolla lähiruokaa. Silloin ruoka on aivan erityisen hyvää, joukko ruokailemassa olleita oppilaita todisti kuin yhdestä suusta.
– Tämä voittaa tavallisen peruskoulussa tarjottavan ruuan kirkkaasti, kuvaili Petrus Martiskin paistiateriaa.
Lahjoituksia on tullut syksyn aikana myös muilta kuin tuottajilta. Kouluruokailuun lahjoitettiin mm. marjoja, tyrnimehua ja sieniä.

Hankintalaki jarruna
lähiruuan käytölle

Tohmajärven kunta on saanut paljon positiivista julkisuutta lähiruokakampanjansa kautta.
Kampanja on ollut mitä parhain osoitus yhteisöllisyydestä ja siitä, että eri sektoreiden toimijat voivat tehdä saumatonta ja toimivaa yhteistyötä.
– Olen kyllä miettinyt, että toivottavasti muualla asuville ei tule käsitys, että kouluruokamme on ennen tätä ollut täysin kelvotonta, kunnanjohtaja Olli Riikonen pohti.
– Olemme säästäneet lahjoituksen kautta varmasti kustannuksissa. Ymmärrän, etteivät lahjoitukset voi jatkua loputtomiin, vaan viljelijöiden pitää saada raha tekemästään työstä.
Lupausta siitä, alkaako kunta käyttää lahjoitusten loputtua ostettua lähiruokaa enenevässä määrin, ei varsinaisesti saatu. Kunnanjohtaja totesi vain EU-jäsenyyden myötä tulleen hankintalain muuttaneen ja mutkistaneen asioita.
Hallintojohtaja Matti Ikonen näki lähiruuan käytön mahdollisena kilpailutuksista huolimatta. Laki sallii kunnan määrittelevän itse sen, mitä se painottaa tärkeinä asioina valintoja tehdessä. Hinta ei siis aina ole ainoa ratkaiseva tekijä.
– Kunta ei silti voi olla ainoa vastuunkantaja lähiruoka-asioissa. Minusta lähiruoka pitäisi saada marketteihin niin, että se olisi kaikkien saatavilla jokapäiväiseen kotiruokailuunkin, Riikonen toivoi.