Välillä kumparelaskuakin mennyt Keski-Karjalan matkailu on hakenut muotoaan vuosikaudet. Keskittymätön, pirstaleinen markkinointi yritetään saada Verkkokassi-hankkeen avulla toimivaksi kokonaisuudeksi.
Hankkeeseen palkattiin tradenomi Titta Redsven parsimaan Keski-Karjalan repaleinen turistikartta kasaan.

Kokemusta ja strategiaa

Titalla on matkailualan kokemusta mm. matkaoppaana Kreikassa ja Turkissa sekä matkatoimistoista Helsingissä. Kansainvälistä väriä curriculumiin tuo myös opiskeluajan harjoittelu Skotlannin Glasgowssa ja matkustelu, ties missä!
Kielitaito riittänee pienen kielikoulun pyörittämiseen: englanti, ruotsi, italia sekä siinä sivussa espanja ja saksa.
Päässä, ja vähän jo paperillakin, alkaa hahmottua uusi matkailun markkinointistrategia, jota on viilattu uusien työtovereiden kanssa Keti:ssä.
– Taktiikkana on ensimmäiseksi tehdä valmiiksi matkailupalvelupiste, jonka pitäisi olla valmiina jo seuraavaan kesäsesonkiin, Titta Redsven sanoo.
– Meillä on markkinointi tahtonut jäädä aina lapsipuolen asemaan.
– Seuraava iso askel on tehdä erittäin pikaisella aikataululla kriteeristö, millä lähdetään kilpailuttamaan matkailupalvelutuottajia.

Eksoottinen nimi Enonkoskelta

Uusi matkailuvastaava sai nimensä tietenkin Enonkosken eksoottisesta Ihamaniemen kylästä, josta isä-Redsven on kotoisin. Redsvenien on epäilty tulleen joskus Norjasta Pihlajaveden rannoille linnaa rakentamaan.
– Savonlinnan seutu on ainoa paikka maailmassa, jossa nimi ei aiheuta hämminkiä, Titta ylpeilee.
– Tällä hetkellä asun Kesälahdella. Minusta tuli uuskeskikarjalalainen pari vuotta sitten, muutin Helsingistä. Itse olen syntynyt Oulussa, äiti on kesälahtelainen ja isä enonkoskelainen.
– Vanhempien työn takia olemme muuttaneet paljon lapsena. Koulut kävin Kuopiossa, josta tulee savolaista juurta.

Hesasta Kesikseen

Kaikille ei kaupunkiympäristö sovi, vaikka kuinka olisi maailmaa kartoittanut.
– Helsingissä olin 13 vuotta it-alalla töissä. Asuin siellä pelkästään työn takia, ja sitten tuli semmoinen tunne, että ”Nyt saa loppua tämä tahti!”
Vuosituhannen vaihteessa kävi niin, että rakas isoäiti kuoli ja kotitila Kesälahden kirkonkylällä jäi tyhjilleen. Minä sitten lunastin sen perikunnalta.
– Se on nyt kakkosasunto. Kävi nimittäin niin, että tapasin onnekkaasti paikallisen kalastajan samassa rytäkässä ja päätimme kokeilla, kun samalla kylällä asumme, muuttaa yhteen. Nyt kokeilua on jatkunut jo melkein kaksi vuotta, onnellinen Redsvenska kehuu Kesälahden kolleja huomaamattaan.