Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä on keskusteltu erilaisista tavoista järjestää palvelutuotanto. Yksi yli muiden noussut muoto on tilaaja-tuottajamalli. Käsitettä käyttävät eivät kuitenkaan puhu aina samasta asiasta, sillä mahdollisuudet tulkita ja käyttää tilaaja-tuottajamallia ovat laajat.

Tilaaja
ja tuottaja

Tilaaja-tuottajamallin idea on, että tilaaja ja tuottaja erotetaan toisistaan, jotta ne voisivat keskittyä ja kehittyä perustehtävässään. Tilaajalla tarkoitetaan julkisen sektorin tahoa, joka määrittelee mitä palvelua asiakkaalle, kuntalaiselle tai kunnan sisäiselle yksikölle tilataan.
Tuottaja puolestaan on mikä tahansa taho, joka vastaa kyseisen palvelun tuottamisesta. Malli voidaan ymmärtää minkä tahansa julkisen tilaajaosapuolen ja julkisten/yksityisten tuottajan/tuottajien väliseksi suhteeksi, jossa nämä roolit on eriytetty ja tehtävää hoidetaan sopimussuhteen avulla.

Tilaajan
osaaminen
päällimmäisenä

Kuntaliiton asiantuntija Antti Kuopila selvitti Tohmajärven lukion Maiju Lassila -salissa kuntien luottamushenkilöille mm. Paras -lain toimeenpanoa sekä tilaaja-tuottaja -toimintatapaa, joka on ollut Kuopilan esitysten pääaiheita jo vuosien ajan ympäri Suomen.
– Päällimmäinen asia, mikä on jäänyt mieleen tilaaja-tuottajamalliin siirtymisessä, on tilaajaosaaminen eli se, miten osataan tilata, ja osataanko tilata, erityisasiantuntija Antti Kuopila sanoo.
– Toinen esiin tullut asia on se, että pitää ymmärtää, että malli ei ole mikään hokkus-pokkus -temppu. Olen sanonut, että vie vähintään kaksi valtuustokautta ennen kuin organisaatio on sisäistänyt sen.

Paineita tilaajapäässä

Kuopilan puheissa korostuu tilaajalautakunnan rooli sekä tilaajana että tiedottajana
– Jos puhutaan tilaaja-tuottajamallista yhteistoiminta-alueella, on keskeistä se, miten tilaajalautakunta löytää oman roolinsa.
– Pätevyys tilaajapäässä on ollut ongelma. Sitä pitäisi resurssoida, mutta ei liian suuresti.
– Tilaaja-tuottajamallissa on se riski, että tilaaja jätetään liian heikoksi, eli siellä ei riitä osaaminen. Toisaalta sitten voidaan rakentaa liian suuria tilaajaorganisaatioita, jolloin syntyy byrokratiaa ja tavallaan syö sen tuoman hyödyn.
– Tilaajalautakunnan ja peruskuntien pitää keskustella hyvin tiiviisti.
– Itse olen sitä mieltä, että tilaajalautakunnan asioiden pitäisikin tulla rutiinina peruskuntien hallitusten tietoon, eikä vain silloin, kun on joku kriisi.
– Ihmiset tilaajalautakunnassa ovat keskeisiä viestinnän kannalta. Jos tiedonkulku klikkaa suuntaan tai toiseen, syntyy ongelma, jonka ratkaisemiseen menee taas paljon aikaa ja energiaa.