Kirjastolla on Värtsilässä pitkä historia. Nils Ludvig Arppe perusti tehdasyhdyskuntaan ensimmäisen kirjaston jo vuonna 1861. Tänään ovensa sulkevassa talossa kirjasto on toiminut vuodesta 1976.
Arja Pekkarinen on ollut Värtsilän kirjaston kirjastovirkailijana vuodesta 1981. Pitkän uran jälkeen tuttujen työtilojen ja asiakkaiden hyvästely tuntuu ymmärrettävästi haikealle.
– Kyllähän tämä on todella surullinen juttu. Olen ollut tässä talossa niin monen ihmisen kanssa tekemisissä, saanut elää työni kautta mukana hyvin erilaisissa kohtaloissa ja elämän vaiheissa.
– Tilastollinen tosiasia kuitenkin on, että lainamäärät ovat laskeneet vuosien varrella. Se on harmi, että vain lainat tilastoidaan, sillä kirjastolla on ollut paljon sellaisia käyttäjiä, jotka eivät lainaa mitään, vaan käyvät lukemassa täällä lehdet ja asioimassa nettipisteellä, Pekkarinen pohti maanantaina.
– Kun palveluja on suljettu Värtsilästä, myös osa kirjastoasiakkaista on siirtynyt pääkirjaston käyttäjiksi. Toisaalta kirjastoauto on siirtänyt myös lainatilastoja muualle. Silti pitää muistaa, että meillä on ollut täällä asiakkaita, joista ei tule tuskin koskaan pääkirjaston käyttäjiä.
– Pakko suhtautua asiaan niin, että aika aikaansa kutakin. Nyt on tämän aikakauden loppu, Pekkarinen totesi.
– Jos tämä talo osaisi kertoa, mitä kaikkea näiden seinien sisällä on vuosien varrella tapahtunut, niin olisi se mielenkiintoinen tarina.
Täysin ilman kirjastopalveluja kyläläiset eivät jää, sillä kirjastoauto pysähtyy joka torstai koululla, Asuntorannassa sekä Pappilantien rivitaloilla.

Aineistosta osa
jää koulun kokoelmiin

Kirjaston toiseksi viimeinen aukiolopäivä maanantaina sai väkeä liikkeelle. Lainauksia tehtiin edelleen, kakkukahvien lomassa vaihdettiin kuulumisia ja poistokirjat kävivät kaupaksi.
Miten lainojen kanssa toimitaan ja miten aineistolle käy, kun Värtsilän kirjasto suljetaan?
– Kirjojen kuljetuspalvelu toimii vuoden alusta kirjastojen välillä, joten Värtsilästä lainatut kirjat voi palauttaa mihin tahansa kirjastoon Keski-Karjalassa.
– Osa meidän noin 14 000 niteen aineistosta siirtyy pääkirjastoon, osa jää oman kylän koululle ja osa menee poistoon. Pidämme varmasti vielä poistomyyntipäiviä, kunhan saamme lajiteltua aineiston.
Aineiston läpikäyminen, hyllyjen tyhjennys, kirjojen ja kalusteiden siirtäminen toiseen paikkaan tulevat viemään aikaa ja vaativat paljon työtä. Pääkirjastolla tullaan tekemään muutoksia, että Värtsilästä siirtyvä aineisto saadaan sijoitettua entisen aineiston jatkoksi.
– Kemien pääkirjaston nykyisestä käsikirjastosta tulee lehtisali. Nykyisestä lehtisalista taas tulee henkilökunnan työhuone ja nykyisestä työhuoneesta neuvottelutila, johon tulee myös kirjavarastoa. Muutosten takia joudumme pitämään jossain vaiheessa kirjastoa kiinni.

Kyläläisillä mielessä
paljon kysymyksiä

– Tämä merkitsee sitä, että Tohmajärvi on vienyt meiltä viimeisenkin palvelun. Kirjasto on ollut meille henkireikä. Nyt ei ole enää mitään paikkaa, minne mennä tapaamaan ihmisiä ja juttelemaan, kertoi tunnelmistaan kirjaston vakioasiakas Raili Niiranen.
Niiranen kertoo olevansa intohimoinen lukija, joten kylän oma kirjasto on ollut enemmän kuin tärkeä sosiaalisenelämän lisäksi myös harrastuksen kannalta.
– Luen niin paljon, että se siirtää välillä kotitöitäkin. Olen kirjojen suhteen kaikkiruokainen, luen kaiken, mitä käsiini saan.
– Tuntuu vaikealle, kun ei tiedetä, mitä tälle talollekaan jatkossa tapahtuu. Sammuuko ne tämänkin talon valot nyt lopullisesti, Niiranen huokaisi ilmoille monien huulilla liikkuneen kysymyksen.
– En usko, että kunnan talous tällä toimenpiteellä korjaantuu. Tosin pakko myöntää, että onhan meissä kyläläisissäkin vikaa, sillä käyttömäärä kirjastolla oli vähentynyt.
– Silti on todella huono asia, että kokoontumistila, pitäjätoimisto ja nettipiste häviää kirjaston myötä. Kaikilla ei ole nettiä kotona. Ja missä me jatkossa pidämme kokoukset tai missä kansalaisopiston piirit toimivat, ihmetteli Matti Jaatinen.
– Eiköhän me siirrytä reilusti ajassa taaksepäin. Kaikki kokoontumiset ja kokoustoiminnot siirtyvät takaisin yksityisiin koteihin, Kalle Lintunen epäili.
Kyläläisiä ihmetyttää yleisesti se, että kirjastotalon lämmitysjärjestelmän uusimiseen satsattiin muutama vuosi sitten ja nyt talo poistetaan käytöstä.
– Pitäisi edes vähän olla tolkkua ja jonkun katsoa perään, miten meidän yhteisiä verorahoja käytetään. Onko siinä mitään järkeä, että ensin kohteeseen investoidaan ja sitten heti perään se lakkautetaan?
– Tuntuu, ettei säästöjä etsittäessä arvosteta ihmisiä eli meitä kuntalaisia yhtään. Me teemme kunnasta sen, mitä se on. Me maksamme koko ajan kiristyviä veroja ja sitä kautta viulut kaikesta.
– Tämäkö on kiitos siitä, että meistä osa on hakenut vuosikymmenet verorahoja paikkakunnan ulkopuolta saakka tänne?
– Merkillistä, miten meidän paikalliset päättäjät ja virkamiehet arvostelevat oikein erityisen mielellään maamme johtoa Helsinki-keskeisyydestä.
– Olisivat tyytyväisiä vaan, kun itse toimivat ihan samoin. Kaikkihan täältäkin on pitänyt keskittää Kemieen ja kylille ei saa jäädä mitään, joukko kyläläisiä pohti.