|
Pari Raimo Paakkunaisen keksinnöistä on ollut
esillä Koti-Karjalan sivuillakin. Kahdeksan vuotta sitten Raimo
esitteli veden päällä kulkevan niittokoneen, jolla rehevöityneitä
järviä pistetään kuntoon.
Vesiniittokoneen kehittelyyn oli selkeä tarve. Raimo kertoi
seuranneensa kotipihansa lähellä olevan Pitkäjärven rehevöitymistä.
Järven hyväksi oli tehtävä jotakin.
Niinpä keksijävaisto heräsi ja romuautoksi luokitellusta Toyota
Hiluxista ja maatalouskäytöstä poistetusta välineistöstä kehkeytyi
uutuustuote, jolla heinät saadaan niitettyä lautalta käsin.
”Hyvin
on toiminut”
Raimo nauroi tuolloin, että suurin hankaluus oli keksiä, miten auto ja
niittolaite saadaan pelaamaan yhteen. Tiukan paikan tullen kuitenkin
härkäkin poikii ja aikansa pähkäiltyään hän onnistui kuin onnistuikin
niveltämään ne yhteen.
Niittokone on ollut käytössä muutamana kesänä ja hyvin on toiminut.
– Reilun hehtaarin alueen sillä päivässä niittää. Tärkeää on tietysti
muistaa, että ahvenvidat ja muut heinät tulee niiton jälkeen kerättyä
järvestä pois viranomaisten määräysten mukaisesti, hän kertoo
kokemuksistaan.
Tuorein keksintö on rotanpyydystunneli. Siinä ei tarvita mitään
syöttiä, vaan rotan kohtaloksi koituu sen uteliaisuus; se pistää
päänsä tunneliin, josta ei ole elävänä paluuta. Pyydystunnelin hän
kertoo saaneensa mallirekisteriin kuluneen vuoden huhtikuussa.
Hänellä on parhaillaan mietinnässä, myydäkö patentti jollekin toiselle
vai ruvetako tekemään sitä itse isommassa mittakaavassa.
Keksintöjen
yksityiskohtia
ei paljasteta
Keksinnöistä puhuessaan Raimo on salaperäinen mies. Hän ei halua
hiiskua keksintöjensä yksityiskohtia julkisuuteen. Toimittajankin oli
allekirjoitettava salapitoon velvoittava asiapaperi, ennenkuin
keksintövihkosen sivut avautuivat.
Vihkosen sivuilta avautuu monennäköistä kapistusta. Erilaisten
käsipelissä tehtyjen hahmotelmien ja rakennekaavioiden määrä on
melkoinen.
Sieltä löytyy automaattista onkilaitetta, sähkökäyttöistä rappurallia,
moottorikäyttöistä jääkairaa, lumentyöntökolaa kattojen puhdistukseen,
pitkien mattojen pesulaitetta, lintujen kerrostaloa, polkupyörän
lämpöistuinta, hirsikehikon purkuun ja kasaukseen tarkoitettua
laitetta, erilaisia puunkorjuukoneita.... mielikuvituksella ei tunnu
olevan rajoja.
Mutta kuten sanottu, yksityiskohtia ei paljasteta, hahmotelmat ovat
keksijän omia juttuja niin kauan kuin hän itse haluaa. Hän pitää tällä
tavalla huolen siitä, että keksijälle kuuluva raha ei karkaa muiden
taskuun.
Yksi yhteinen nimittäjä kaikilla hahmotelmilla kuitenkin on. Taustalla
on halu vähentää ihmistyötä ja teettää se koneilla ja vieläpä
mahdollisimman edullisesti.
Keksinnöt
eivät
synny väkisin
Uudet keksintöideat lähtevät omasta päästä.
– Keksijä ottaa oitis haasteen vastaan, kun näkee, miten
monimutkaisesti asioita tehdään. Epäkohtien ratkominen on aina mukavaa
puuhaa.
– On hieno tunne, kun pääsee ongelmatilanteesta jyvälle. Silloin siitä
ei pääse eroon. Ratkaisu ei kuitenkaan synny väkisin, se tulee
itsestään.
– Kokemuksesta olen oppinut, että päässä muhivat hahmotelmat kannattaa
jättää hetkeksi mietintämyssyyn. Monesti on käynyt niin, että
ongelmavyyhti selviää yhdessä yössä...ratkaisu tulee kuin salama
kirkkaalta taivaalta, hän täsmentää.
Neuvoa-antavia Raimo ei sano keksintöjä tehdessään ottavansa.
– Olen raitis mies. Virikkeitä haen lähinnä tanssiparketilta, hän
tuumaa hymyillen.
”Voisin olla
miljoonamies”
Mistä Raimon keksintöinto sitten sai alkunsa?
Se taisi tulla verenperintönä. Isäni keksi aineen, jota muut eivät ole
vielä keksineet. Hän sai oman isänsä ja Raimon ukin hiukset kasvamaan.
– Ukkini tukka alkoi iän myötä harmaantua ja samalla päälakikin
kaljuuntua. Isäni keksi tähän lääkkeen.
– Hän laittoi kananmunaa ja sipulia kulhoon sekä ripotteli joukkoon
joitakin pellon pientareelta löytämiään kasvin osia. Siitä syntyi
nestettä, jota hän siveli pari kertaa ukin päälakeen. Ja kas kummaa,
jonkin ajan päästä ukin päässä oli tumma tukka.
– Kunpa minäkin tietäisin, mitä hän sieltä pellon pientareelta kulhoon
laittoi. Minäkin olisin nyt miljoonamies, jos olisin arvannut
selvittää isän ihmereseptin, hän harmittelee.
Miljoonaluokan keksinnöksi voisi nimetä myös Raimon kehittelemän
lottokoneen.
– Lähinnä hupilaitehan se, mutta kyllä minä sen avulla muutamia
pikkuvoittoja olen saanut. Miljooniahan sieltä tulisi, jos kone
sattuisi pyöräyttämään oikeat lottonumerot, hän naurahtaa.
Keskikarjalaisille Raimo Paakkunainen on tullut tutuksi kiertävänä
kauppiaana.
– Pyöritin 12 vuoden ajan kauppahommaa kymmenen kunnan alueella.
Myyntivalikoimaan kuului mm. taloustavaraa, käsineitä,
paperia...kaikkiaan 170 eri tuotetta.
– Vuosittain mittariin kertyi noin 40 000 kilometriä. Kyllä sillä
leivän sai, hän tiivistää kauppiasuransa.
|
|
