|
Perhehoidossa voidaan hoitaa lapsia, nuoria, kehitysvammaisia,
pitkäaikaissairaita, mielenterveyspotilaita ja vanhuksia. Tavoitteena
on antaa perhehoidossa olevalle henkilölle mahdollisuus
perheenomaiseen hoitoon ja läheisiin ihmissuhteisiin.
Helli-liikelaitoksen alueella ollaan aloittamassa jo tämän kuun
loppupuolella vanhuksille suunnattua perhehoitoa muualta Suomesta
saatujen hyvien kokemusten innoittamana.
Ikäihmisten perhehoidon etuina ovat turvan tunne, jonka perhehoito tuo
vanhukselle. Se yksistään vähentää pelkotiloista johtuvia
lääkärikäyntejä.
Virikkeellinen ympäristö, mielekäs tekeminen ja sosiaaliset kontaktit
ovat toisille toimintakykyä ylläpitäviä ja toisille kuntouttavia
elementtejä, joilla saadaan aikaan hyviä tuloksia.
Perhehoitajiksi aikovien ei tarvitse olla terveydenhoidon
ammattilaisia, mutta heidän tulee käydä ennen tehtävään ryhtymistä
valmennusjakso. Perhehoitajat osallistuvat valmennuksen jälkeenkin
koulutukseen ja sitoutuvat työnohjaukseen.
Erilaisia perheitä
tarvitaan mukaan
Uusien perhehoitajien valmennuksen toteuttaa Kiteen evankelinen
kansanopisto. Ensimmäiset perhehoitajat lopettavat valmennusjaksonsa
ja aloittavat työt marraskuussa.
Valmennuskurssille on osallistunut yhdeksän henkilöä, jotka
sijoittuvat erilaisiin tehtäviin ikäihmisten perhehoidon kentässä.
Osa tulevista perhehoitajista ottaa ikäihmisiä kotiinsa pitkäaikaiseen
hoitoon. Vanhus siis käytännössä muuttaa pysyvästi asumaan
perhehoitajan kotiin.
Osa tarjoaa lyhytaikaista hoitoa esimerkiksi omaishoitajien lomien
ajaksi, sairaalan ja kotiutumisen välivaiheeksi tai paikaksi, jossa
voi käydä syömässä tai mukana päivätoiminnoissa. Osa valmennuksessa
olevista ryhtyy kiertäviksi perhe- sekä omaishoitajien lomittajiksi.
Valmennuskurssin kouluttaja Sanna Kosonen iloitsee ryhmästään.
– Tämä porukka on aivan ihanteellinen tällaiseen tehtävään. Heillä on
arvot kohdallaan, he ovat motivoituneita, ideoita pursuavia ihmisiä,
jotka haluavat antaa hyvän vanhuuden asiakkailleen.
Normaalia arkea
vanhusten kanssa
Kiteeläiset Eeva ja Jukka Nenonen olivat miettineet jo jonkin aikaa,
että perhehoitajuus istuisi heidän kotiinsa ja perheeseen mainiosti.
Koti on valmiiksi esteetön, Eeva on toiminut oman äitinsä
omaishoitajana ja maalaisympäristö järven rannalla tarjoaa hyvät,
virikkeelliset puitteet.
Omaishoitajana toimiessaan Eeva itse sai huomata, kuinka vaikea
omaishoitajan oli saada järjestymään lomia. Nyt hän haluaa olla
auttamassa muita tässä tilanteessa.
Nenosen perheessä Eeva työllistää itsensä perhehoitajana. Yhden
hoitajan kodissa voi olla maksimissaan neljä hoidossa olevaa henkilöä
kerrallaan. Kotihoidossa olevista henkilöistä tulee osa perhettä. He
saavat asumisen, perushoivan ja huolenpidon, ruuan ja viriketoiminnan
perheestä.
– Meillä eletään jatkossakin ihan normaalia arkea, jossa meillä asuvat
vanhukset ovat osana. He saavat osallistua askareisiin siinä missä
jaksavat. Sukulaiset ja tuttavat saavat käydä meillä aivan kuten
ennenkin, Nenoset kertovat.
– Perhehoitajuus on mahdollisuus työllistää itsensä kotona. Arki
vanhusten tahdin mukaan touhutessa on rauhallista, joten tämä sopii
myös niille ihmisille, ketkä haluavat hypätä pois ”oravanpyörästä”,
Kosonen toteaa.
Uusi linkki
ketjussa
Perhehoitajuus on vielä vanhustenhoidon sektorilla uusi asia.
Valmennuksessa olleet ovat jo saaneet huomata, että asiaan liittyy
tiettyjä ennakkoluuloja.
– Emme me ole syrjäyttämässä mitään muuta hoitomuotoa tai omaisia. Me
olemme vain uusi linkki erilaisten vaihtoehtojen ketjussa.
– Halumme on tarjota inhimillinen hoitomalli ihmisille, jotka eivät
pärjää enää yksin, mutta eivät tarvitse vielä tehostettua hoitoakaan,
kurssilaiset kiteyttävät.
He ovat myös tietoisia siitä, että heidän tuleva työnsä on äärimmäisen
sitovaa ja maksettava korvaus tasoa, ettei tuntipalkkoja kannata
laskeskella.
– Kyllä tähän pitää olla kutsumus. Ja koulutus on hyvin tärkeää, että
oikeasti tietää ja ymmärtää, mihin on ryhtymässä, kiertäväksi
perhehoitajaksi aikova Päivi Pennanen pohtii.
Niina Nyrhinen
|
|
