Heinäjärven myllyllä ei ensi kesänä nähdä kesäteatteriesitystä, vaan kesäkausi käytetään mm. myllyn alueen katsomon rakentamiseen.
Samanaikaisesti myllyteatterilaiset valmistelevat yhdessä muiden näyttelemisestä kiinnostuneiden kanssa Tarjan johdolla Pajari-näytelmää.
– Tässähän on kohta näyttelijäporukka koossa. Niin naisia kuin miehiäkin on mukavasti mukana, 23 vuotta teatterin parissa ahkeroinut ja vuodesta 2005 myllyteatterilaisia ohjannut Tarja iloitsi infotilaisuudessa.
Pajari-näytelmässä hän haluaa tuoda esille arvokasta kiteeläistä kulttuuriperinnettä. Näytelmän kirjoittamiseen hän kertoi saaneensa apurahan Pohjois-Karjalan taidetoimikunnalta.

Viha ja ilo kohtaavat

– Satuin Eino Leinon päivänä lukemaan tämän runoteosta ja löysin sieltä runon ”Pajarin poika”. Siitä sain kipinän näytelmän kirjoittamiseen.
– Halusin asettua niiden ihmisten rooliin, jotka joutuivat Pajarin hirmutöistä kärsimään.
– Yritin selvittää maakunta-arkistoa myöten, kuka tämä Paha Pajari oikein on. Mitään konkreettista selvitystä en kuitenkaan saanut. Kaikki on hyvää teatteria, joka muistuttaa menneisyydestä.
– Tässäkin näytelmässä kohtaavat viha ja ilo, koko elämisen tunteiden kirjo, jotka tuodaan näyttämölle, Tarja kertoi.
Hänen mukaansa näytelmään etsitään vielä innostuneita tekijöitä. Iällä tai aiemmalla kokemuksella ei ole merkitystä. Tärkeintä on, että on halua olla mukana paikalliseen kulttuuriin vahvasti pohjautuvassa näytelmässä, jonka harjoitukset alkavat kevättalvella 2010.
– Näkisin mielelläni myös lapsia ja itkijänaisen mukana. Ja kunpa vielä saisi näytelmään musiikkia Potoskavaaran omalta pojalta, Nightwishin Tuomas Holopaiselta, Tarja jatkaa.
– Näytelmän puitteet tulevat olemaan upeat. Mitäpä muutakaan voi sanoa, kun käytössämme on uusi Kitee-sali, jossa voi näytellä vaikeitakin tilanteita, hän visioi.

Paha Pajari
säilynyt
kansan muistoissa

Pajari on julmuutensa ja raakuutensa vuoksi säilynyt kansan muistoissa. Kiteellä on runsaasti Pajarista muistuttavia paikannimiä kuten Pajarinniemi, Pajarinmäki ja Pajarinhauta, jotka viittaavat väkivaltaisen Pajarin toimintaan kansan keskuudessa.
Aikanaan Pajarin töistä tehtiin kantelu Ruotsin kuninkaalle, joka määräsi Pajarin surmattavaksi. Kuninkaan päätös luettiin julki Kiteen kirkossa ja kirkkoon sattui pajarikin, tapansa mukaan hevosen selässä istuen kirkon keskikäytävällä.
Kuultuaan julistuksen hän pötki pakoon. Kansa lähti kuitenkin takaa-ajoon ja saavutti hänet lähellä Syrjäsalmen lossia. Julmistunut kansa kivitti Pajarin kuoliaaksi, peittäen hänet mukulakivistä kootun raunion sisään.
Kansaa oli niin paljon, ettei olisi tarvinnut kuin kunkin henkilön tuoda yksi kivi haudan päälle. (OL)