Ne värikkäät kuvat löytyvät siemenluetteloista, joita tutkitaan innolla. Edellisen vuoden siemenpussit etsitään piiloistaan ja uusia siemeniä hankitaan. Siemenet kylvetään isompiin idätysastioihin ja joka päivä tutkitaan, koska ensimmäiset sirkkalehdet putkahtavat esille.
Kesälahtelainen Ritva Solonen nauraa, että noinhan se suurin piirtein menee. Hän myöntää, että multakuumeen kun on kerran sairastanut, se palaa joka vuosi aina uudelleen.
– Helmi-maaliskuun vaihteessa se rupeaa kutajamaan. Oikeaoppisesti siemenet pitäisi kylvää uuden kuun aikana. Minulla ei ihan tainnut sattua siihen aikaan tuo kylväminen, mutta eiköhän nuo kasva siitä huolimatta.
– Taimella ovat jo paprikat, tomaatit ja purjot. Olen tainnut jotain muutakin kylvää. Minulla onkin aika laaja valikoima kasvatettavia. Kesäkurpitsat ja koristekurpitsat kylvän purkkeihin vasta toukokuussa. Ne kasvavat nopeasti.
Ritvalla oli maanantaina meneillään tomaatin taimenten koulaaminen eli muuttaminen maitopurkkeihin vahvistumaan. Ne saavatkin kasvaa kasvaa päivän puolen ikkunoilla toukokuun puoleen väliin asti, jolloin ne siirretään kasvihuoneeseen.
– Ei se vielä toukokuun puolessa välissä ole niin lämmintä, että ne pärjäisivät ilman lämmitintä. Laitan kasvihuoneeseen hevosenlantapedin mullan alle. Sekin lämmittää ja kasvit kasvavat hyvin. Ensimmäiset tomaatit kypsynevät, jos kaikki menee hyvin, tuossa heinäkuun alkupäivinä ja niitä riittääkin syödä marraskuulle asti.

Muutakin
ruokapöytään

Ritva kierrattää myös talvella kaupasta ostamansa tuoresalaatin kannat. Hän säilyttää ja pitää ne kosteana ja istuttaa sitten kasvihuoneeseen. Ne hersyvät siellä kasvamaan uudestaan.
Ritvan kasvihuoneessa kasvaa punaisia, keltaisia ja tummanpunaisia tomaatteja kuten kasvimaallakin kasvaa monenvärisiä porkkanoita. Niistä saa myös silmänruokaa ruokapöytään. Kasvien kanssa touhuaminen antaa paljon myös henkisesti. Hänestä on ihana seurata kasvien kasvamista, tomaattien kypsymistä ja kun ensimmäiset itse kasvattamat kasvit saa syötäväkseen, se tuntuu juhlalta.
– Olen minä pikkuisen ylpeäkin siitä, että itse kasvatan kasveja. On se vaan niin mukava hakea omasta pellosta uudet perunatkin, vaikka saisihan niitä kaupastakin. Mutta kun itse kasvattaa, niin tietää, mitä niihin on laitettu lannokkeeksi, hän sanoo.