– Pääkaupunkiseutu ja suuret kasvukeskukset ovat Suomessa keskeisessä asemassa innovaatiokartalla. Markkinatilanteessa on isoilla alueilla suuria hyötynäkökohtia myös silloin kun puhutaan erikoistumisesta, selvitti Tampereen yliopiston alueellisen kehittämisen tutkimusyksikkö Senten tutkimuspäällikkö Jari Kolehmainen.
Hänen mukaansa on tarpeeksi esimerkkejä siitä, että yritysten menestymistarinoita on missä tahansa, vaikka analyysit voivat näyttää aivan toista.

Innovaatio
pitää
markkinoilla

Innovaatio on nykyisin markkinoilla pysymisen ehto. Mutta siinä piilee riskinsä: huonoimmassa tapauksessa voidaan kehittää utopistista toimintaa ja epäonnistua.
– Asiakkaat ovat tärkeä lähde innovaatiotoiminnassa. Erityyppisille yrityksille laitetoimittajat ovat keskeisiä innovaaton yhteistyökumppaneita. Konealan yrittäjille asiakkaat ovat tärkeimmässä asemassa, mutta vaikkapa lääketehtaan tärkein yhteistyökumppani on monesti yliopisto, Kolehmainen luonnehtii.
Yhteistyössä voi syntyä ongelmakohtia. Pieniä yrityksiä viedään usein isojen ehdoilla. Yrityksen lähtökohtia huonontaa myös se, että asioidaan vain tuttujen parissa.
Sopiva ymmärtäminen toistensa kanssa on lause, jolla Kolehmainen tiivistää yritysten yhteistyökumppanuuden toimintaedellytyksiä. Hedelmällistä vuorovaikutusta ei synny, jos toinen yritys on reilusti toista tietävämpi tai jos yritykset ovat osaamisessaan samalla tasolla.

Kokeileva
luominen

Kolehmaisen mukaan Suomessa ontuu kokeileva innovaatiopolitiikka, joka pitää sisällään kehittämistä ja tuntemattoman luomista. Kehitystä haittaavat byrokraattiset rahoitusmekanismit.
– Kärkialat ja klusterit voivat syntyä tavallaan sattumanvaraisesti. Täytyy kysyä, missä ja miten nyt luodaan sellaista, joka tulee ajankohtaiseksi ja merkitykselliseksi 10-15 vuoden päästä. Kaiken keskittäminen ja tehostaminen on huolestuttavaa.
Toimitusjohtaja Antti Väliaho Foodwest Oy:stä painotti, ettei heidän yrityksessään kannateta sellaisia ideoita, joihin ei itse uskota. Foodwestin ydinosaamista ovat muun muassa tuotekehitys ja markkinointitutkimukset.
– Jos idealla ei ole reaaliteettia, ei uskalleta lähteä valmistamaan tuotteita. Ensin täytyy selvittää kysymykset kenelle ja miksi, ennen kuin lähdetään kuluttumaan rahaa.

Tarpeellinen
markkina-
tutkimus

Väliahon mukaan markkinatutkimuksella selvitetään paitsi idea ja konsepti myös kohderyhmässä tuotteen menekkiä. Kaikki suuret yritykset tekevät aina lanseeraustutkimuksen. Väliaho toivoo, että myös pk-yrityksissä otetaan tästä opiksi. Vaikkapa koemarkkinoinnilla voidaan helposti arvioida tuotteen menekki.
Väliaho muistuttaa, että tuoteidea voi olla aikaansa edellä ja markkinat eivät ota sitä vastaan. Esimerkkinä hän mainitsee juotavan jogurtin, joka Keski-Euroopassa on saavuttanut hyvän menekin, mutta monet valmistajat eivät ole sitä meillä saaneet kunnolla lävitse.
– Yhteistyön merkitys eri toimijoiden välillä on edelleen kasvamassa. Vaikkapa sopimusvalmistus suurten ja pk-yritysten välillä oli harvinaista vielä noin 10 vuotta sitten, nyt se on yleistä.

Tunnettuun
tuotteeseen
lisäarvo

Väliaho kehottaa aloittavia tuotantoyrityksiä välttämään liian erilaisia tuotteita sekä suurille yrityksille paremmin luontuvaa massatuotteiden valmistusta.
Mutta pienikin yritys voi kiilata suuren yrityksen kylkeen. Hyvin markkinoilla tunnetun tuoteryhmän tuotteeseen voidaan saada lisäarvo, jota muilla ei ole. Esimerkkinä erikoistumisesta Väliaho mainitsee Vaissi Oy:n, joka on menestyvä elintarvikealan alihankintayritys. Vaissi on erikoistunut valmistamaan suuryrityksille kaalikääryleitä.
– Vaissin toimipaikkakaan ei ole kovin keskeinen: se sijaitsee Keuruun Haapamäen taajamassa. Työntekijöitä yrityksessä on viitisenkymmentä.

Järvikala
paikallinen
mahdollisuus

Väliaho piti järvikalan jalostamista yhtenä varteenotettavana vaihtoehtona paikalliselle elintarvikealan yritystoiminnalle. Hän ehdottaa, että kalat voidaan ruotia ja valmistaa vaikkapa kalamassaa elintarviketeollisuuden raaka-aineeksi.
– Metsäsienet ovat yksi tuoteryhmä, jolla voisi luoda kannattavaa jalostustoimintaa. Myös nokkosten viljelyä voisi ajatella. Sillä on jo valmiiksi hyvä maine terveellisenä tuotteena. Nokkosta on mahdollisuus kasvattaa muun muassa turvetuotannon jälkeisillä happamilla suomailla. Nokkonen voisi olla hyvä komponenttituote esimerkiksi pussikeittoihin.
Tuotekehitystä ja
yritysyhteistyötä
Kiteeläinen puuseppämestari Seppo Auvinen on työskennellyt parikymmentä vuotta valtakunnan johtavien huonekalusuunnittelijoiden kanssa; kokemusta riittää tuotekehityksestä yritysyhteistyössä.
– Ideointi on täyttä työtä, eivät ne kehittämiskelpoiset ajatukset itsestään mieleen putkahtele. Ajatuksia ja ideoita tulee ja menee. Voidaan karkeasti arvioida, että sadasta mielenkiintoisesta ajatuksesta on työstämiskelpoisia ehkä viisi.
Huonekalumalleja riittää loputtomiin. Muotoilija on taiteilija, ja muotoilukin on bisnestä. Asiakas on saatava ostamaan valmistettua tuotetta. Tuote on saatava edustamaan ostajan arvoja.

Esimerkki
erikois-
tuotteesta

Pienelle yritykselle soveltuvista erikoistuotteista Auvisella on esimerkkinä kultasepän työpöytä. Pöydän suunnitteluun hän palkkasi aisaparikseen ammattimuotoilijan. Pöydän suunnittelussa on käytetty hyväksi myös EU-rahaa.
Suomeen pöytiä ei ole vielä myyty, mutta Ruotsissa ja Saksassa tämän erikoistuotteen myyntinäkymät näyttävät hyviltä. Markkinoinnissa auttaa kovasti se, että eri maiden asiakasryhmät on helppo tavoittaa.
– Meillä tarvitaan puuosaajia, jotka tuntevat tekniikan ja bisneksen. Näitä osaajia ei Suomessa valitettavasti kouluteta. Kiteellä aloittaa vuoden 2011 tammikuussa ammattikorkeakoulutasoinen puuseppäkoulutus, jossa pyritään hiomaan puuseppien ja muotoilijoiden osaamista. Olen itse nimittänyt sitä puuseppäakatemiaksi.
Koulutus on Auvisen sanoin myös asenneosaamisen kehittämistä, johon on haettu oppia Saksan ja Ruotsin oppilaitoksista.