Osta näköislehti

  
 
 
 		  
 


  Etusivu
  Ajankohtaista
  Ennen vanhaan
  Tilaukset
  Ilmoitukset
  Sivunvalmistus
  Toimitus
  Palaute
  Yhteystiedot

Lauantai 3.12.2011

Vuoden lammastila Tohmajärvellä
Noittaan kainuunharmaat
lämmittävät ja maistuvat

Helinä Leppänen on kasvattanut lampaita, kainuunharmaita kuuden vuoden ajan. Tässä ajassa hän on kasvattanut farminsa Tohmajärven Kaurilassa Vuoden lammastilaksi.
– Tosissani tähän ryhdyin, itseni kanssa neuvottelin, sanoo hän.
 

– Toiset lampaat haluavat poseerata, toiset vetäytyvät taka-alalle, kertoo Helinä Leppänen lampaittensa luonteesta.
Poseerauksen taitavat myös paimenkoirat.
 
Vuoden lampuri painottaa huolellisuutta ja tarkkuutta tilanpidossa, lampaiden hoidossa ja taloudessa. Myös työn organisointi, jakaminen on tärkeää.
– Meillä käy kaksi kertaa vuodessa urakoitsija, joka kerii sata lammasta siinä ajassa, missä minä hikisesti kymmenen, kertoo yrittäjä. Pakko, muuten tästä ei hengissä selviä.
Noittaan tilalla on 170 uuhta, parhaimmillaan 30 siitospässiä ja 300 karitsaa. Bää -luku nousee 500 lampaaseen. Uuhet poikivat pitkin vuotta, 50-80 eläimen ryppäissä.
– Minä hoidan lampaat, isäni tekee konetyöt. Peltotyössä, kiireapuna ja lomittajana on sisareni, Hansun Tila-apu. Äiti huolehtii talon ruokahuollosta.
Lampolassa apuna on alalle oppisopimusteitse kouluttautuva Marje Tyynelä Rääkkylästä.
Yrittäjän on huolehdittava jaksamisestaan, pidettävä kunnon vuosiloma, muistuttaa Helinä Leppänen, jolla kotitilan lisäksi on kakkosasunto muutaman kilometrin päässä. Hänen vanhempansa asuvat myös tilalla.

Lammas ei elä
pyhällä hengellä

– Lampaankasvattajana on mahdollisuus pärjätä huolellisella ja määrätietoisella hoidolla, tietää Helinä Leppänen.
– Lampaat eivät elä pyhällä hengellä niin kuin monesti luullaan, oikaisee hän.
Ruuan on oltava laadukasta. Leppäsellä sekä nurmi- että väkirehu tulevat omalta tilalta, pellot kasvavat mm. rypsiä.
Villa on kerittävä kaksi kertaa vuodessa, ja kynnet leikattava.
– Puhtaanapidosta on huolehdittava.
Lampaankasvatus on tuotantomuotona ekologista ja eettistä. Eläimillä on hyvä olla. Kesäisin Noittaan tilan koko katras laiduntaa turvallisesti petoaitojen suojassa. Talvellakin osa lampaista pääsee ulos jaloittelemaan. Sisällä lampolassa on tilaa.
Lampaat poikivat tavallisesti kerran vuodessa, joskus kaksikin.
– Niitä ei revitä turhan tiheillä karitsoinneilla.
Lampaankasvatus ei ole viimeisen päälle vietyä tehotuotantoa.
Uuhet tuottavat hyvin karitsoita keskimäärin kuusi, jopa kymmenenkin vuotta. Sen jälkeen iän tuomat riskit lisääntyvät.

Jalostukseen
ja luomulihaa

Noittaan luomutilalla oli aikaisemmin lypsykarja. Helinä Leppänen jatkoi luomuviljelyä kasvintuotannossa.
– Lampat ovat olleet alusta asti luomussa, mikä asettaa vaatimuksia sekä ravinnon että tilojen suhteen, samoin lääkityksen. Luomutila tarkastetaan kerran vuodessa.
Tilan tuotto tulee jalostuslampaista ja lihasta, turkistaljoista ja villasta.
Lampaat punnitaan kolmen päivän, kuuden viikon ja neljän kuukauden ikäisinä. Nelikuukautisina tutkitaan lihaksikkuus ultraäänilaitteella ja elävän eläimen rakennearvostelu.
– Syötän em. tiedot, samoin kuin tiedot suvusta, emo-ominaisuuksista, villasta, väristä ja luonteesta tietokoneelle, kertoo jalostustyöhön paneutunut yrittäjä.
Näin seuloutuvat parhaat jalostuseläimiksi. Noittaan tilalla on alkuperäisrodun, kainuunharmaksen, kaikkien seitsemän sukulinjan lampaita.
Loput karitsat päätyvät teuraiksi 6-8 kuukauden iässä, jolloin elopaino on yli 40 kiloa.
– Hyvä villa on helppo myydä, tietää Helinä Leppänen. Villan hinnalla saa kuitenkin vain nippanappa kerintäkulut katettua.
Kainuunharmas on kuuluisa hyvästä villastaan, kauneista väreistään. Vuodat muokataan Kontiolahdella, joskus jopa Ruotsissa asti.

Maailmalta juurilleen

Kotitilalleen palannut Helinä Leppänen teki ensin opiskeluineen kaikkineen parinkymmenen vuoden kierroksen Länsi-Suomessa, missä hän työskenteli kriminaalihuollossa.
– Tuli sopiva aika aloittaa uusi työ.
Vaikeinta uudessa ammatissa on ollut talouspuolen hallinta.
– Laskuihin on lisättävä nolla perään, vertaa hän nykyistä ja palkkatyöaikaansa. Raha ei myöskään tule säännöllisesti, on pystyttävä hahmottamaan koko vuosi.
Helppoja eivät aina ole olleet ns. miesten työtkään.
– Olen useammankin kerran potkinut traktorin renkaita, tunnustaa farmari. Parasta lammastilallisen työssä on itsenäinen työskentely eläinten kanssa.
– Ja aamulla saa nukkua vaikka tunnin pidempään, nauraa hän. Kunhan sitten illasta on saman verran pidempään.
Helinä Leppänen on ollut mukana lammastalousalan hankkeissa.
– Niistä saa tarpeellista vertaistukea, kiittää hän.
Uuden ammatin myötä henkilökohtainen elämä ja harrastukset, mm. moottoripyöräily, ovat jääneet vähiin.
– Koirien kanssa olisin enemmänkin.
Onneksi koirat, neljä Pyreneitten paimenkoiraa, ovat myös työkavereita.

Teksti ja kuvat:
Kaarina Kainulainen