Kumppanuus on tullut viralliseen kielenkäyttöön käsitteenä vasta viime aikoina. Sitä on käytetty mm. hallituksen lakiesityksessä alueiden kehittämisestä.
Kumppanuudella tarkoitetaan eri toimijoiden välistä yhteistyötä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Sitä on tarjottu osaratkaisuksi kuntien pahenevaan kyvyttömyyteen tarjota kansalaisille peruspalveluja.
Kiteen kaupungille on tehty kumppanuusohjelma ja kumppanuuden toimintaohjelma, jollaisten nyt haluttaisiin leviävän muuallekin Keski-Karjalaan. Kumppanuusohjelmassa on kerrottu yhteistyön päälinjat ja toimintaohjelmassa on lisäksi koottuna tehdyt yhteistyöesitykset ja mitä on sovittu.
Kunta kumppanina –kumppanuusohjelmassa on siis kyse Kiteen kaupungin ja yritysten, yhdistysten ja yhteisöjen välisestä yhteistyöstä ja sen pelisäännöistä.
Kyse voi olla kertaluontoisesta yhteistyöstä (esim. tapahtumien järjestämisestä), määräaikaisesta yhteistyöstä (esim. tieasiat) tai pysyvästä yhteistyöstä (esim. päivähoidon järjestäminen, kerhotoiminta).
Esimerkkeinä kumppanuudesta toi sivistysjohtaja Ulla Huhtilainen esiin Kiteen kaupungin yhteistyön eri urheiluseurojen, Marttojen, 4H:n sekä myös yksittäisten kuntalaisten kanssa. Huhtilainen esitteli myös valmiin kumppanuussopimuskaaavakkeen, jollainen Kiteen kaupungilla on jo käytössä.
Jetina ry:llä on ollut oma, tärkeä rooli alusta asti kehitettäessä kumppanuusajatuksia.
– Jetina ry on omassa ohjelmassaan ottanut sopimuksellisen kumppanuuden erityisasemaan, toiminnanjohtaja Ilpo Jorasmaa kertoo.

Palviainen ja
sopimuksellinen
kumppanuus

YTT Simo Palviainen on tutkinut sopimuksellista kumppanuutta jo yli 10 vuotta. Hän väitteli aiheesta tohtoriksi, joskin soveltaen kumppanuutta luonnonsuojeluun.
Sopimuksellisuuden tärkeyttä kumppanuudessa Palviainen korostaa kutsumalla itseään ”sopimuksellisuuden harrastajaksi”.
Palviainen alusti eri kuntien edustajien ryhmätyötä puolen tunnin esitelmällä.
– Suomalaisen menestystarinan takana on omasta mielestäni maaseudun ja kaupunkien yhdessä luoma yhteiskuntarakenne, Palviainen aloittaa.
– Yhteiskunnan rakenteet, eritoten maaseudulla, ovat nyt muuttuneet katastrofaalisen ohuiksi. Keskittämiskehitystä jatketaan edelleen, toisin kuin julkisuudesta voisi päätellä. Tämä koskee niin koko maata kuin kaupunkeja ja maaseutua.
– Maaseutupolitiikan pitäisi rakentua 1,1 milj. maaseudun asukkaan arkielämästä käsin. Toistaiseksi näin ei tapahdu.
– On käsillä varsin selvästi julkisen vallan ja yksityisen sektorin suhteen muutos, mikäli tästä aiotaan kehittyä eteenpäin.
– Sopimuksellisuuden perusteena on, että julkinen sektori huolehtii huonosti yhä vähemmästä.
– Jos me maaseudulla haluamme asioiden menevän eteenpäin, meidän täytyy osallistua tähän kehittämistyöhön.
– Suomalaista maaseutua uhkaa keloontuminen. Itse asiassa se uhkaa koko yhteiskuntaa. Rakenteet kuivuvat pystyyn. Samaa tekevät kylät ja kaupungit, varsinkin kun tarkastellaan kaupunkien palvelurakennetta. Niissä on jäljellä vain suuret toimijat.
– Tätä rakenteiden kuivumista ei ole pelkästään yrityksissä ja yhteisöissä, vaan sitä on nähtävissä myös hallinnon rakenteissa.
– Moni on nähnyt kunnanvaltuustojenkin toiminnan ja kehittämisedellytykset varsin yksioikoisina.
– Siellä on hyvin samantyyppiset toimintatavat kuin ennenkin, mihinkään uusiin innovaatioihin ja avauksiin ei kovinkaan usein uskalleta ryhtyä. Sitä ei tehdä tahallaan, vaan ihmiset näkevät sen tilanteen, mutta siitä ei päästä eteenpäin.
– Sopimuksellisuuden ideaan ja perusteluihin kuuluu se, että asujaimisto ottaa ohjat omiin käsiinsä..