10.10.1857 Keisarillisella kirjeellä määrättiin Kitee ja Rääkkylä erilleen. Ero toteutui lopullisesti v. 1892. Samassa yhteydessä Heinoniemi määrättiin huonojen maantieyhteyksien vuoksi kuuluvaksi Rääkkylään, naapurikylän Leinovaaran jäädessä Kiteeseen.
Asiointi- ja kirkkomatkat tehtiin kesäisin laivalla, talvella hevosella. Helpotusta kylän elämään saatiin vuonna 1950, kun kylälle saatiin oma hautausmaa. Vainajia ei tarvinnut enää kuljettaa järven yli Rääkkylään.
Kylä liitettiin takaisin Kiteeseen vuonna 1954. Kylällä kaivattiin omaa kirkkoa hautausmaan yhteyteen, sillä matka Kiteen keskustaan oli pitkä.
– Vilho Gerlander oli mies, jonka ansioksi kirkon saaminen kylälle voidaan laskea. Hän puuhasi asiaa kaikkein eniten, kyläläiset muistelevat.

Lahjoitukset
suuressa roolissa

Kirkon rakentamista varten ehdittiin hankkia lahjoituksina ja talkootyönä kaikkiaan kahdet rakennuspuut. Ensimmäiset myytiin ja toiset päätyivät kirkon rakennustarpeiksi.
96-paikkaisen kirkon suunnitteli Mikko Repo ja sen rakentamisesta päävastuun kantoivat Toivo Toropainen sekä Heikki ja Olli Rissanen.
Kyläläisten toive toteutui 50-vuotta sitten, kun oma kyläkirkko vihittiin käyttöön joulukuun 13. päivä. Vihkimisen toimittivat piispa Osmo Alaja, kirkkoherra Martti Nortia, Rääkkylän kirkkoherra Ville Muilu, pastori Antero Kopperi ja kansanopiston rehtori Joose Hytönen.
Aluksi kirkon nykyinen sakasti toimi keittiönä ja sakasti oli sijoitettu saarnastuolin takana olevaan tilaan. Keittiölle ei koettu olevan tarvetta, joten alkuperäinen sakasti purettiin pois.
Kirkon vesikatto ja ulkovuoraus ovat saaneet vuosien varrella ehostusta ja kirkkoon on asennettu sähkölämmitys. Muilta osin kirkko on varsin pitkälti alkuperäisessä kuosissaan.
– Kyllä se oli hyvä asia, että saatiin kirkko omalle kylälle. Sitä kautta saatiin myös uusi harrastus kirkkokuorosta. Kuoro lauloi joka jumalanpalveluksessa ja meitä kehuttiin hyvä-ääniseksi kuoroksi, kuoroa kanttori Jurvasen jälkeen ohjannut Erkki Sallinen kertoo.
Seurakuntaelämä alkoi vilkkaana ja kirkko täyttyi jumalanpalveluksissa niin, ettei kaikille riittänyt istumapaikkoja.
Lahjoitusten tarve ei ollut kuitenkaan vielä ohi. Suurin osa kirkon sisustuksesta, samoin kuin mm. ehtoollispikarit ja urkuharmoni, on hankittu kyläläisten antamien lahjoitusvarojen turvin.

Kylän
kirkkokuoro
esiintyy jälleen

Alkuun jumalanpalveluksia pidettiin Heinoniemessä kerran kuussa. Seuroja, kuoroharjoituksia, pyhäkoulua ja muita tilaisuuksia oli sitäkin useammin. Kylää kohdanneen muuttoliikkeen myötä toiminta hiipui ja hiljeni pikku hiljaa.
1990-luvulla Samppa Uimosen vaikuttaessa Kalevala Foorumeineen Heinoniemellä elettiin toiminnan uutta kukoistusaikaa myös kirkon osalta. Ekumenia oli vahvasti esillä ja hyvästä akustiikasta kehuttu kirkko sai soida useinkin vierailevien kuorojen toimesta.
Nykyisellään eletään jälleen hiljaisempaa kautta. Kirkossa on muutamia jumalanpalveluksia vuodessa ja kokonaan penkkirivit täyttyvät kirkkokansasta vain jouluna.
– Hautaan siunataan keskimäärin viisi vainajaa vuodessa. Kesäisin kirkkoon käy tutustumassa myös turisteja, kirkon historian viides suntio Jouko Karppanen kertoo.
Kirkon 50-vuotisjuhlia vietetään sunnuntaina juhlajumalanpalveluksen ja kirkkokahvien merkeissä.
Jumalanpalvelukseen on koottu lauluryhmä kylällä aktiivisena aina -80-luvulle saakka toimineen kirkkokuoron jäsenistä. He esittävät muutamia samoja lauluja ja virsiä, jotka juhlistivat kirkon käyttöön vihkimistilaisuutta. Jumalanpalveluksen jälkeen Kotipirtillä on tarjolla kirkkokahvit.