– Olin kuusitoista kun talvisota syttyi. Muistan, että kotiimme Tohmajärven Vepsään tuli evakkoja heti pari päivää sodan syttymisen jälkeen. He olivat paenneet sodan jaloista Mantsin ja Lunkulan saarilta Laatokalta.
– Enimmillään kotitalooni oli majoitettu 32 henkilöä. Siirtolaisten lisäksi meillä asui myös pioneereja, jotka tekivät linnoitustöitä talvisodan päätyttyä.
Talvisota päättyi 13.3.1940, mutta rajakatselmus tapahtui vasta 28.8. Tuo aika oli rajaseudun kylissä sekavaa. Venäläiset tekivät pesäkkeitä Suomen puolelle. Teuvo Erosella on kerrottavanaan monia ikäviä välikohtauksia, joita seudulla tuolloin tapahtui.
Kaksi veljestä lähti 27.3. hakemaan kotipihastaan turnipseja. Heidän kotinsa oli jäämässä uuden rajan toiselle puolelle. Venäläiset ottivat heidät kiinni pihalta ja veivät Ruskealaan.
Matka päättyi kuitenkin onnellisesti ja he pääsivät palaamaan Suomeen yhdessä kolmen muun vangitun henkilön kanssa. Pojat tulivat yöllä kotiimme ja kertoivat terveisiä Venäjältä. Turnipsit tosin olivat jääneet tuomatta.
Yhtä hyvin ei käynyt kahdelle sisarukselle, jotka olivat karsimassa keloja tien varressa Suomen puolella. Venäläinen ratsupartio saapui paikalle. Paikalle sattui myös suomalaisia sotilaita, jotka lähtivät karkuun vieden tytön mukanaan turvaan.
Pojalle he huusivat käskyn suojautua. Poika löytyi kuitenkin myöhemmin ammuttuna tien vierestä. Hän oli iältään noin 20-vuotias.
12.3.1940 venäläiset pidättivät 6 miestä Vepsästä. Lisäksi he ottivat Suomen puolelta rauhanteon jälkeen vangiksi 4 miestä, jotka olivat lähteneet kuulostelemaan tilannetta. Heidät kaikki vietiin kulakkien vankileirille, eikä heistä sen jälkeen saatu mitään tietoa.
Eräs uukuniemeläinen sotavankina ollut mies palautettiin Suomeen v. 1955. Hänellä oli mukanaan venäläinen vaimo ja viisi lasta. Hän kertoi tohmajärveläisen luutnantti Marjasen kuolleen vankileirillä kahden vuoden kuluttua vangitsemisesta. Muiden kohtalo ei ole selvinnyt.

Vankileirit

Jatkosodan aikana Vepsässä oli vankileiri. Sieltä karkasi vanki, joka yritti päästä takaisin Venäjän puolelle. Hän sattui pakomatkallaan yöllä erääseen taloon, jossa asui iäkäs pariskunta.
Emännän siskontytär oli yöpymässä aitassa ja kuuli kovaa naisen huutoa talosta. Hän kävi varovasti katsomassa, mikä on hätänä piiloutuen oven saranapuolelle.
Palattuaan takaisin aittaan hän näki tiellä kumaraisen miehen hahmon menevän rajalle ukin takki päällään. Hän luuli, että ukki oli tappanut mummin. Talo paloi ja sitä yritettiin sammuttaa lammesta kannetulla vedellä.
Naapuri tuli sammuttamaan paloa ja löysi molemmat vanhukset kuolleina. Selvisi, että sotavanki oli tappanut uhrinsa leipäveitsellä ja jättänyt vanginvaatteet varastamiensa vaatteiden tilalle. Vanki jäi myöhemmin kiinni ja joutui sotaoikeuteen. Siihen aikaan oman kylän väki tunnettiin, joten oudot kulkijat huomattiin helposti.
Vepsässä sotavangit tekivät metsätöitä. Tohmajärvellä vangit olivat töissä tiilitehtaalla. Myös Uudessa Värtsilässä oli leiri ja työtä tehtiin sulattamolla.
Elintarviketilanne oli maassa tiukka vuonna 1942. Vangit olivat pyhänseudulla töissä maataloissa, jossa saivat parempaa ruokaa. Yleensä heitä ei tarvinnut pelätä.
Jatkosodan aikana neuvostosotilaita jäi vangiksi kolmekymmenkertaisesti suomalaisiin verrattuna.

Suomalaisia rajaloikkareita

Pari päivää ennen jatkosodan hyökkäysvaiheen alkua tuli 13 miestä Petroskoista Suomen puolelle tarkoituksenaan radan rikkominen ja muu tihutyö. Vepsässä oli rajavartiosto. Kuulovartiossa olleet veljekset huomasivat yhden venäläisen sotilaan ja pidättivät miehen.
Suomalainen sotilas oli tullut pyöräillen käymään Timolassa. Paluumatkalla hän katosi. Pyörä löytyi metsätieltä ja ruumis löytyi puupinon takaa peitettynä. Teon tekijä oli Vepsässä pidätetty Heikki Lampinen.
Hänet tuomittiin sotaoikeudessa kuolemaan. Hän oli tappanut suomalaisen sotilaan iskemällä kiväärinperällä. Selvisi, että hän oli loikannut v. 1932 Venäjälle ja päätynyt punaupseeriksi. Ennen Neuvostoliittoon loikkaamistaan hän oli ollut vankilassa Suomessa.

Mukaan sotaan

Teuvo Eronen joutui mukaan jatkosotaan 18-vuotiaana. Neuvostoliitto pommitti Suomea 25.6.41. Suomalaiset aloittivat hyökkäyksen 10.7. Laatokan koillispuolelta.
Asemasotavaiheen hän oli Syvärillä. 1944 hänen osastonsa JR 30 siirrettiin Tali - Ihantalaan. Siellä käytiin pohjoismaiden historian suurin taistelu, jossa venäläisten hyökkäys saatiin pysäytettyä.
Sotatoimet lopetettiin 4.9.1944 Suomen puolella. Pariisin rauhansopimus solmittiin 10.2.1947.
– Nuorena kaikki oli mielenkiintoista, muistelee Teuvo Eronen.
– Kaikki työt tehtiin kotona. Kristillis-siveellinen kasvatus antoi vankan pohjan elämälle. Opin sen, että tästä selvitään ja työtä tehdään.
– Jouduin sodan loppuvaiheessa Tali - Ihantalassa koviin tykistökeskityksiin. Olin Juustilan kankaalla, kun venäläisten hyökkäys pysähtyi. Toimintakykyni kuitenkin säilyi. Se on yksilöllinen juttu, kaikki eivät kestäneet.
Meni kaksi viikkoa ennen kuin sodasta kotiuduttuani työ alkoi taas maistua. Kymmenen vuotta meni, ennen kuin kykenin puhumaan sodasta. Sopeutumisessani siviilielämään auttoi varmaan se, että sain tulla valmiiseen kotiin turvattuihin olosuhteisiin.

Siirtolaisten asuttaminen

Jatkosodan jälkeen pakolaisia tuli kaikilta luovutetuilta alueilta Suomeen yli 400 000.
– Sota toi lisää väestöä kyliin. Tohmajärvelle tuli noin 3 000 siirtolaista naapuripitäjistä Pälkjärveltä, Ruskealasta ja Värtsilästä. Suurin osa heistä jäi tänne asutustiloille. Tohmajärven väkiluku oli parhaimmillaan 9 000 asukasta.
Myös yksityiset myivät siirtolaisille maita. Tohmajärvellä on hyvät viljelysmaat ja tilat ovat jäljellä vieläkin vaikka asukkaat ovat vaihtuneet.