Tun­net­tu to­si­a­sia on, et­tä luon­non­tuot­teis­ta jää ny­ky­ään iso osa hyö­dyn­tä­mät­tä. Sama pä­tee jär­viem­me tuot­ta­maan sa­toon. On tul­lut tun­ne, ke­hi­tys on ai­na­kin ka­las­tuk­sen osal­ta me­nos­sa huo­noon suun­taan.

Esi­merk­kiä ei tar­vit­se etääl­tä ha­kea. Se löy­tyy Ki­teen­jär­vel­tä. Ajas­sa ei tar­vit­se men­nä ko­vin kau­as taak­se­päin, kun ka­las­ta­ja oli siel­lä tut­tu näky.

Ver­kot, ka­tis­kat, ry­sät ja uis­ti­met oli­vat ko­vas­sa käy­tös­sä, kun per­hee­ni­sät oli­vat hank­ki­mas­sa täy­den­nys­tä ko­tien­sa ruo­ka­tar­jon­taan. Ter­veel­li­nen ka­la­herk­ku kuu­lui oleel­li­se­na osa­na mo­nen per­heen ruo­ka­pöy­tään.

Vaik­ka ruo­kai­lu­tot­tu­muk­set ovat vuo­sien saa­tos­sa muut­tu­neet, ei kala ole me­net­tä­nyt mer­ki­tys­tään ruo­ka­va­li­os­sa. Sitä suo­si­tel­laan syö­tä­väk­si 2-3 ker­taa vii­kos­sa jo pel­käs­tään sen myön­teis­ten ter­veys­vai­ku­tus­ten ta­kia. Ruo­ka­vi­ras­to­kin sa­noo ka­lan ole­van ra­vin­toa, jon­ka käyt­töä pi­täi­si ny­kyi­ses­tään li­sä­tä.

Ka­las­tuk­sel­la voi­si ol­la an­net­ta­vaa myös yri­ty­se­lä­mäl­le. Seu­tu­kun­nal­le oli­si mah­dol­lis­ta hou­ku­tel­la ny­kyis­tä enem­män ka­las­tus­mat­kai­li­joi­ta, jos niin ha­lut­tai­siin.

Ki­teen­jär­ven yk­si sel­keä, ka­las­ta­jia kieh­to­va ve­to­voi­ma­te­ki­jä on sen ku­ha­kan­ta. Tou­ko­kuun 18. päi­vä­nä näh­dään, mi­ten suu­rek­si ve­to­voi­ma­te­ki­jäk­si se osoit­tau­tuu, kun jär­ven ku­hat ovat kes­ki­ös­sä pai­kal­li­sen yrit­tä­jän ja alu­een osa­kas­kun­tien yh­des­sä jär­jes­tä­mäs­sä ku­hau­is­te­lu­kil­pai­lus­sa.

Toi­vee­na on, et­tä kil­pai­lu ke­räi­si ison uis­te­li­ja­jou­kon, mikä in­nos­tai­si jär­jes­tä­mään vas­taa­van­lai­sia ta­pah­tu­mia jat­kos­sa­kin.

Mie­tin­tä­mys­sys­sä kil­pai­lun ide­oi­jil­la on myös moot­to­riu­is­te­lu­ki­so­jen jär­jes­tä­mi­nen. Täl­lä het­kel­lä nii­tä on mah­do­ton jär­jes­tää, kun Ki­teen­jär­vel­lä ei ole ai­nut­ta­kaan ylei­seen käyt­töön tar­koi­tet­tua ve­neen­las­ku­paik­kaa. Saat­taa kuu­los­taa epä­us­kot­ta­val­ta, mut­ta niin se vaan on. Muu­al­le maa­kun­taan ja Kes­ki-Kar­ja­laan­kin luis­kia on ra­ken­net­tu, mut­ta Ki­teen­jär­vi on jää­nyt pait­si­oon.

Poh­jois-Kar­ja­las­sa luis­ka­hank­kei­den to­teu­tuk­ses­sa kun­nil­la on ol­lut kes­kei­nen roo­li. Ki­teel­lä­kin esi­tyk­siä luis­kan ra­ken­ta­mi­ses­ta Ki­teen­jär­vel­le on kau­pun­gil­le teh­ty, mut­ta syys­tä tai toi­ses­ta nii­den ete­ne­mi­nen on py­säh­ty­nyt vir­ka­ko­neis­ton rat­tai­siin.

Jo­ko­han nyt oli­si ai­ka kai­vaa ne siel­tä esiin? Ai­na­kin vii­me vuon­na aloi­tet­tuun Ki­teen ja Sa­von­lin­nan Mat­kai­lu Oy:n yh­teis­työ­ku­vi­oon ka­las­tus­mat­kai­lun edis­tä­mi­nen so­pi­si pa­rem­min kuin hy­vin.

J.V.