Keisarillinen Senaatti antoi 14. marraskuuta 1855 silloiselle Lääkintöhallitukselle luvan parantaa apteekkilaitosta Suomessa. Tämän johdosta Suomeen perustettiin 14 uutta apteekkia.Kuopion lääni sai apteekin Nurmekseen ja Tohmajärvelle.
Apteekin oli määrä toimia lääkäriaseman yhteydessä, koska kunnanlääkäri suoritti apteekin tarkastuksen, kunnes viralliset apteekkitarkastukset alkoivat. Tohmajärvellä piirilääkärin virka oli avoinna vuoteen 1862. Virkaa hoiti Joensuun piirin lääkäri Henrik Hällström. Lokakuussa 1862 saatiin Tohmajärven ensimmäiseksi lääkäriksi lääketieteen ja kirurgian tohtori Anders Gustaf Wilhelm Dammert.
Apteekkitoiminta ehti kuitenkin alkaa jo ennen lääkäritoimintaa, sillä Tohmajärven ensimmäinen apteekki avattiin jo 12.6.1860. Apteekkioikeuden sai tuolloin kalajokelainen proviisori Abraham Ringvall.

Nymanit
mukaan
toimintaan

Ringvallin apulaisena apteekissa työskenteli farmaseutti Gustaf Alfred Nyman, joka houkutteli silloin vielä opiskelevan veljensä Carl Johan Nymanin hakemaan Tohmajärven apteekkariksi, kun ilmeni, ettei Ringvall viihtynyt Tohmajärvellä.
Kauppakirjalla 21.11.1865 Ringvall myi Tohmajärven apteekin farmasiankandidaatti C. J. Nymanille. Ennen apteekin avaamista Nymanin oli vielä suoritettava Collegium Medicumin hyväksymä apteekkaritutkinto.
Ringvall luovutti apteekin uudelle omistajalle 14 000 hopeamarkan kauppahinnasta. Kauppaan sisältyivät kaikki apteekissa olleet lääkkeet, aineet, preparaatit, kirjat, astiat ja työvälineet. Apteekki sijaitsi aluksi Kemiessä Viekilän tilalla. Nymanin apteekkitalo Kemiessä valmistui vuonna 1874. Nykyinen apteekkimuseo on samassa tilassa, missä Nymanin apteekki sijaitsi.
Myöhemmin apteekki on toiminut Maiju Lassilantiellä, josta apteekkari Jaakko Tervola muutti sen nykyiseen osoitteeseen Kirkkotielle vuonna 1984. Nykyisessä asussaan Tohmajärven apteekki on toiminut vuodesta 2007.

Signatuureja ja
hinnoittelijoita

150-vuotisen apteekkitoiminnan kunniaksi Tohmajärven apteekilla on ollut kuluneella viikolla erilaisia juhlavuoden tapahtumia. Keskiviikkona apteekin pitkä historia sai ansaitsemaansa huomiota, kun apteekkimuseolla oli avoimet ovet.
Normaalin kokoelman lisäksi avointenovien päivänä oli esillä farmaseutti Ritva Karivierin henkilökohtaisia kokoelmia erilaisista vanhoista lääkepakkauksista. Karivieri ja Pirkko Tervola kertoilivat kävijöille muistojaan apteekkityöstä ajalta, jolloin reseptejä kutsuttiin signatuureiksi ja tabletteja sekä peräpuikkoja valettiin vielä paikallisissa apteekeissa.
– Vuoteen 1973 saakka lääkärin kirjoittamat reseptit jäivät apteekkiin. Niitä piti säilyttää kymmenen vuotta. Reseptin tiedot kopioitiin signatuuriin, joka liimattiin lääkepakkaukseen. Jos resepti piti uusia, lääkäri kirjoitti uusimistiedot signatuurin toiselle puolelle. Asiakas toi signatuurireseptin apteekkiin, johon se taas jäi säilytettäväksi ja tiedot kopioitiin uuteen signatuuriin jne. Säilytettäviä reseptejä ja signatuureja kertyi mahtavat määrät.
– Kun lääkkeitä valmistettiin itse, piti apteekissa olla erikseen hinnoittelija. Hän laski lääkkeen hinnan käytettyjen ainesosien mukaan, naiset esittelivät menneiden aikojen käytäntöjä.
Millaisia mahtoivat olla vuonna 1860 käytössä olleet lääkkeet?
– Luultavasti erilaisia jauheseoksia ja mikstuuroita, Karivieri arvelee.
– On vaikea edes kuvitella, millaista työ apteekissa on silloin ollut. Lääkkeiden valmistaminen on ainakin ollut isotöistä, kun kaikki mahdollinen on jauhettu, puristettu, uutettu ja sekoitettu itse.

Kamferitipat
pitävät pintansa

Karivierin keräämissä ja tallettamista vanhoista pakkauksista löytyy niin teollisesti valmistettujen kuin apteekissa sekoitettujen valmisteiden pakkauksia. Joukossa on vielä nykyäänkin tunnettuja ja käytössä olevia valmisteita, kuten kyypakkaus, lääkehiili, aspiriini ja kalkkitabletit.
Tämän päivän apteekeissa myydään pääasiassa teollisesti tuotettuja lääkkeitä ja itsehoitovalmisteita. Omaa tuotantoa on silti tänäkin päivänä.
– Valmistamme mm. voiteita, yskänlääkeseoksia, kamferitippoja ja -spriitä. Kamferi on esimerkki lääkeaineesta, joka on hyvinkin vanha ja perinteinen itsehoitotuote. Sille löytyy käyttäjiä sukupolvesta toiseen, Koljonen kertoo.
Nykyisellään lääkkeiden valmistus ei vie työaikaa paljoakaan. Sen sijaan lääketiedon ja neuvonnan sekä lääkkeiden yhteensopivuuden tarkistamisen osuus on lisääntynyt Koljosen mukaan merkittävästi.
– Uusia lääkevalmisteita tulee markkinoille jatkuvasti, mutta toisaalta tutkimustyön myötä löydetään myös uusia käyttökohteita vanhoille ns. perustuotteille.
– Apteekkiala on kokenut huikean kehityksen niistä ajoista, kun Tohmajärven apteekki aloitti toimintansa. Se on edelleen hieno ja mielenkiintoinen ”oma maailmansa”, Koljonen toteaa.